Miksi ihmeessä haluaisitte muuttaa maalle? Kaikki muut tuntuvat yrittävän päästä kaupunkiin, ja te teette ihan päinvastoin. Mitä hyvää siellä muka on? En kyllä tajua teitä yhtään. Siellä on kivaa ehkä kesällä, mutta talvella ei ole mitään tekemistä.
Minulla on ystävä, Kaisa, joka yritti ihan viimeiseen asti puhua meidät ympäri, ettei me vaan muutettaisi landelle. Se kyllä ärsytti minua ja mun miestä aika paljon ihan kuin meidän elämä olisi hänen päätettävissään.
Lopulta, lähes vuoden etsimisen jälkeen, löydettiin meille sopiva talo ja muutettiin pois Helsingistä sinne metsän keskelle. Kaisa soitteli aluksi melkein päivittäin ja vinoili siitä, olenko muka löytänyt sieltä mitään töitä. Tiesi vallan mainiosti, että teen duunia etänä, eikä se ollut muuttumassa. Joka toinen päivä se kyseli internetyhteyden pätkimisestä ja kaikesta mahdollisesta.
Kaisa tuli meille kylään silloin lokakuun ekan viikonloppuna, kun vuodesta maalla oli tullut täyteen. Se kierteli meidän tontilla vähän vastahakoisesti ja istui lähinnä sisällä juomassa kaljaa oman miehensä kanssa. Koko kaksipäiväisen vierailun ajan.
Me jatkettiin ihan normiarkea käytiin kellarissa hakemassa juureksia ja tehtiin hilloja ja säilykkeitä talveksi. Kolmantena päivänä Kaisa ja sen mies alkoivat pakata, kun piti mennä iltabussilla takaisin kaupunkiin. Ei sitä oikein huvittanut jäädä yhtään pidemmäksi aikaa. Ei tuotu heille mitään lahjojakaan. Mutta sitten Kaisa kysyi, voisimmeko antaa heille säkillisen perunoita ja omenoita.
Tarjouduin hakemaan kellarista, mutta ne eivät halunneet lähteä mukaan, kun vissiin krapula painoi. Annoin heille ison säkin ja ämpärillisen omppuja. Sitten he kävivät kuitenkin itse poimimassa lisää, kun eivät olleet tyytyväisiä, miten siistit hedelmät olivat. Mietin itsekseni, miten ne aikovat roudata ne bussissa kotiin. Mutta pian selvisi olivat pyytäneet mun miestä ajamaan heidät Helsinkiin.
Matkaa olisi ollut melkein kolme tuntia suuntaansa. Mun mies onneksi keksi nopeasti sanoa, että on jo korkannut oluet, eikä pysty ajamaan. Niinpä ne menivät bussilla ja vetivät perunasäkin mukana. Sitten Kaisa hävisi kuvioista pitkäksi aikaa. Ollaan tietenkin soiteltu joskus, mutta eipä he ole uudelleen kylille eksyneet. Saatan olla ilkeä, mutta en koe pahaa mieltä, etteivät ole käyneet ei se elämä täällä niin vetoa heitä.
Mutta kas, marraskuun lopulla, eräänä lauantai-iltana, Kaisa ja miehensä ilmestyivät meidän ovelle ihan ilmoittamatta, kuulemma yllätysvierailulle. Ei meillä kyllä ollut aikaa eikä energiaa yllätyksiin jouluksi oli miljoona tilausta ja kanatkin piti suolata sinä päivänä. Olin siis viikolla nyppinyt pikkulintuja ja laittanut lihat pakastimeen. Eipä siinä, pistettiin pöytä koreaksi kuitenkin.
Kaisa ja sen mies söivät ja joivat, ja meidän piti jatkaa töitä. Eivät ne pyytäneet apua, mutta eivät siitä mitään ymmärtäneet, miten lintu nyljetään. Ovat kuitenkin stadilaisia, eikä ollut kokemusta! Kaikki meidän kanit ja hanhet oli muutenkin jo varattu ennakkoon omalle väelle ja vanhemmille jouluksi, mutta ajattelin, että voisivat saada yhden hanhen mukaansa, jos suostuisivat nyhtämään sen itse. No, lupasivat tehdä sen seuraavana päivänä.
Aamulla ei kuulunut mitään. Mietin jo, että antaa olla, jos eivät tykkää hommasta. Tällä kertaa olivatkin tulleet omalla autolla ja ostivat samalla muutaman jutun kaupasta. Ennen lähtöä annoin mukaan vähän juureksia ja etikkasieniä, kun niitä riittää meille vuosiksi. Auto täyttyi herkuista, eikä tullut mitään sanomista olivat ihan tyytyväisiä kaikkeen tähän omaan satoon.
Mutta sitten Kaisan kysymys yllätti täysin: “Eikö teillä ole yhtään naudanlihaa ylimääräisenä?”
Piti sanoa, että ei kyllä ole. Heti kun joku tilaa, teurastetaan, mutta muuten lihat menevät omille sukulaisille ja omaan pöytään. Täytyy jostain saada elanto, vaikka työmaat eivät täällä suunnalla päätä huimaa, ja meille perhe on aina etusijalla.
Varmaan suuttuivat siitä, koska Kaisa ei vieläkään ole soittanut eikä laittanut viestiä. Yhteinen tuttummekin sanoi, että ollaan ihan pihillä tässä asiassa. Käyvät kylässä ja lähtevät ilman myötenviemisiä voi sentään. Mutta sellaista se maalla on!
