En olisi koskaan uskonut, että oma perheeni voisi tehdä minulle näin käyttää hyväkseen luottamustani ja jättää minut ilman euroakaan. Asuimme pienessä kaksiossa Helsingissä; äiti, siskoni ja minä omistimme siitä kukin oman osuutemme. Isoäitimme omisti myös kaksion Kalliossa, ja hän lupasi testamentissaan jakavansa sen siskoni ja minun kesken. Tarkoituksena oli päättää myöhemmin, kumpi asuu siinä, vai myymmekö asunnon ja jaamme rahat puoliksi. Silloin siskoni oli jo muuttanut takaisin äidin luokse yllättävän raskautensa jälkeen, kun taas opiskelin yliopistossa Turussa.
Lopulta siskoni ja hänen perheensä ottivat käyttöönsä suuremman huoneen, ja äiti muutti pienempään. Kun kävin kotona lomilla, jaoin äidin kanssa saman huoneen tiesin kuitenkin, ettei minulla ollut tulevaisuutta siinä asunnossa valmistumisen jälkeen, erityisesti lankoani ajatellen. Äiti pyysi minua olemaan aiheuttamatta riitoja, koska ei halunnut horjuttaa suhdettaan siskoni mieheen. Kerroin huolistani isoäidilleni, joka ehdotti kompromissia: luovuttaisin siskolleni oman osuuteni kaksion omistuksesta, mutta hän muuttaisi testamenttinsa niin, että saisin yksion omistukseeni. Kerroin ajatuksesta äidille ja siskolleni, mutta siskoni vain hymyili ja kehotti minua viemään asian oikeuteen hän uskoi vakaasti voittavansa.
Lopulta suostuin allekirjoittamaan paperit osuuden luovutuksesta. Valitettavasti isoäidillä ei kuitenkaan ollut enää aikaa muuttaa testamenttia. Hänen terveytensä romahti nopeasti, ja hän menehtyi ennen asiakirjojen päivittämistä. Näin siskolleni jäi kokonainen kaksio sekä puolet yksöstä, jossa asuin. Yritin hakea tukea äidiltäni, mutta hän asettui siskoni puolelle vaikka asiasta oli selkeät sopimukset. Äiti vältteli katsettani ja sanoi, että asummehan kaikki saman katon alla, joten mitään riitaa ei pitäisi olla.
Nyt äitini toimii siskoni kotona tavallaan siivoojana ja lastenvahtina. Äiti kelpaa niin kauan kuin hänen eläkkeensä ja avunsa hyödyttää perhettä. Mutta mietin usein, mitä tapahtuu, kun hänestä ei ole enää samaa hyötyä. Koska minulla ei ole muita läheisiä sukulaisia, ei minua enää mikään sido tähän kaupunkiin. Äidin ja siskon välinen side on vahva, mutta oma sydämeni ei kestänyt heidän tekojaan. Siksi päätin jättää yhteydenpidon. Elämä opetti, että joskus kaikkein kipeimmät pettymykset tulevat heiltä, jotka ovat lähimpänä mutta katkeruuden sijaan voi valita vapauden ja uuden alun.
