Vahva ja yhtenäinen perhe tunnistaa siitä, että kaikki sen jäsenet kulkevat yhdessä elämän iloissa ja suruissa. He tukeutuvat aina toisiinsa. Jokainen tietää, että voi milloin tahansa jakaa huolensa perheen kesken.
Joskus onni ja rakkaus syntyvät pienistä asioista. Tässä muutama esimerkki meidän arjestamme.
Olen melko lyhyt, kuten vaimonikin molemmilla pituutta alle 160 senttiä. Isäni on kuitenkin pitkä, lähes 170 senttinen, ja kasvattanut itselleen kunnon valkoisen parran. Isä alkoikin aina tullessaan kylään huudahtaa: No terve, hobitit! johon me vastasimme: Hei vaan, Gandalf! Se muodostui heti meidän pieneksi perheperinteeksi.
Meidän perheeseen kuuluu minä, vaimo ja kaksi tytärtämme. Eräänä iltana mietimme, kenen pitäisi käyttää koiramme, Topi, ulkona. Päätimme pelata hiljaisuusleikkiä, jossa häviäjä vie koiran. Typeni, Hilja, alkoi hiljaisesti pukea ulkovaatteita päälleen mitään sanomatta. Kun hän avasi oven ja otti Topin taluttimeen, me kaikki katsoimme ja melkein yhteen ääneen huudahdimme: Hilja, kylläpä olet reipas tyttö! Hilja vastasi virnistäen: Menittepä lankaan! ja vetäisi takin taas pois päältään.
Sitten yksi legendaarinen hetki, kun ystäväni tuli isäni eteen kosimaan minua. Isä heittäytyi dramaattisesti lattialle ja huudahti: Vihdoinkin, pelastajani on saapunut! Hän oli kuulemma nähnyt tällaisen vitsin nuorena ja haaveillut käyttävänsä sitä omalle vävyehdokkaalleen.
Arkiimme kuuluu sekin, että teen aamupalaa 8-vuotiaalle lapsenlapselleni, Venlalle. Viikonloppuisin kuitenkin nukun usein vähän pidempään. Eräänä lauantaina heräsin vastaamaan aamupalatehtäviin, mutta pöydälle olikin jo ilmestynyt tee, tuore rahka ja kaksi leipää Venla oli päättänyt hemmotella minua vapaapäivänäni. Lapset kiittävät pienillä teoilla.
Kerran lähdimme koko joukolla, eli minä, vaimoni ja poikamme Otso (11), sekä veljeni perhe heillä vaimo ja tytär Eevi (7) käymään äitimme lapsuudenkodissa Pohjanmaan maaseudulla. Automatkan päätteeksi keksimme, että vesipyssyt voisivat olla lapsista hauskoja. Ostettiin uudet välineet ja kas lapset painelivat pitkin pihaa kiljuen, aikuisetkin osallistuivat vesitaisteluun nauraen.
Kuusivuotiaana vanhempani ottivat minut usein mukaan maaseudulle iltaisin. Isä otti mukaansa onkivavan, jossa oli keppi ja koho. Aurinkoisella pellolla hän heilutteli onkea ja piti ääntä samaan tapaan kuin hiiri. Hetken päästä näkyviin lensi iso pöllö, joka yritti napata kepin nokkaansa mutta turhaan. Katselin lumoutuneena. Niistä hetkistä isä sai istutettua minuun elinikäisen luonnonrakkauden. Sellaiset kokemukset muistaa aina.
Huomasin joskus, että vaimoni kanssa meillä ei juurikaan synny riitoja. Mieleen tuli, kuinka ystävät ovat usein kertoneet arjen kinasteluista puolisoidensa kanssa. Kiertelin hieman asuntoamme: vaatteita lattialla, papereita sohvapöydällä, likaisia astioita siellä täällä. Mutta me istuimme vain vierekkäin, halasimme ja katsoimme yhdessä elokuvaa. On kai ihan hyvä, että olemme molemmat vain onnellisia.
Kerran jonotin kaupassa tyttäreni kanssa. Typen selaillessa lehtiä tämä tokaisi: “Isi, katso, keiju-aiheinen lehti, kannessa Flora.” Oikaisin: “Kulta, tuo on kyllä Bloom eikä Flora.” Kaksi nuorta naista edessämme kääntyi kummastellen kai harvoin näkevät isien tietävän tytärtensä lempihahmoista.
Vaimoni menetti äitinsä nuorena, ja oma äitini on ollut hänelle kuin toinen äiti. Olimme kerran ravintolassa minä, vaimo, kaksi poikaamme ja äitini kun vaimoni kiitti vuolaasti äitiäni siitä, että oli vastaanottanut hänet kuin oman lapsensa.
Eräänä päivänä 8-vuotias tyttäreni juoksi kotiin ulkoa ja huudahti silmät loistaen: Isi, tänään näin niin värikkään perhosen ulkona! Hän osoitti kädellään haukan kokoista olentoa. Kaikki muut pelkäsivät sitä, vain pojat yrittivät tikulla, mutta eivät uskaltaneet.”
Tytär jatkoi innoissaan: Minä en pelännyt yhtään! Menin yksin ja hätistin pojat pois, etteivät satuttaisi perhosta! Sitten annoin sen lentää vapaasti pois.
Näissä tavallisissa hetkissä tajuaa, että perhe on elämän paras tuki ja ilo. Ihan pienetkin asiat rakentavat onnea yhteen. Olen todella kiitollinen näin lämpimästä ja yhteisestä elämästä.
