Olin 19-vuotias, kun eräs poika nimeltään Antti, jonka kanssa olimme seurustelleet vuoden, kosi minua. Tiesin jo silloin, että tämä kaikki tuntui ehkä hieman aikaiselta, ja että en enää voisi mennä ystävieni kanssa ulos ja huvitella entiseen tapaan. Mutta Antti vaikutti todella luotettavalta ja hyvältä mieheltä. Pelkäsin myös sitä, etten ehkä koskaan löytäisi häntä parempaa, joten suostuin lopulta hänen vaimokseen.
Muutimme asumaan hänen vanhempiensa luokse, koska minun vanhempani omistavat ison omakotitalon Tampereen lähellä. Saatiin käyttöömme talon toinen kerros. Antin vanhemmat eivät olleet köyhiä ihmisiä, ja meidän mennessämme naimisiin Anttikin tienasi oikein hyvin, joten sain rauhassa opiskella yliopistossa.
Kaksi vuotta meni, ja sain meidän ensimmäisen lapsemme, tyttären. Antti oli ikionnellinen, mutta juuri silloin elämä toi eteemme haasteita, joita emme osanneet aavistaa. Antti jäi työttömäksi. Hänen vanhempansa tarjosivat paikkaa perheyrityksessään, mutta Antti kun oli niin omapäinen, halusi löytää oman tiensä. Lopulta eräs ystävä ehdotti hänelle töitä ulkomailla, ja niin Antti tarttui tilaisuuteen.
Sovimme, että hän lähtisi vain vuodeksi, jotta saisi vähän säästöjä ja meille helpomman alun, ehkä oman asunnon. Mutta kun Antti huomasi tienaavansa hyvin, hän tulikin kotiin vasta vuoden kuluttua ja kertoi lähtevänsä takaisin tällä kertaa kahdeksi vuodeksi. Hän halusi ostaa meille oman kodin Helsingin keskustasta, ettei tarvitsisi olla riippuvainen vanhemmista. Toki kuulosti hienolta, mutta entä minä ja meidän tyttäremme? Antti lupasi tulla käymään pari kertaa vuodessa, ja niin hän tekikin. Lopulta tämä hänen ulkomailla työskentelynsä venyikin viideksi vuodeksi. Olin sillä välin jo aivan uupunut yksin oloon kaipasin miestä rinnalleni.
Eräänä päivänä minulle kirjoitti somessa eräs mies, vähän itseäni vanhempi. Hän alkoi kehua minua kauniiksi ja haluttavaksi sellaista en ollut Antilta kuullut aikoihin. Jutustelimme kuukauden ajan viestitse, ja lopulta sovimme tapaamisen. Sillä kerralla kaikki tapahtui: petin miestani. Mutta tunsin itseni niin hyväksi ja eläväksi, että tapasin häntä vielä pari kertaa lisää.
Kohtalo päätti kuitenkin puuttua peliin: kaksi kuukautta myöhemmin Antti tuli kotiin jäädäkseen. Hän puhui kauniita sanoja ja osti meille tosiaan oman asunnon. Syytin itseäni, en saanut rauhaa, joten tunnustin Antille pettäneeni häntä enkä vain kerran. Mitä kävi sen jälkeen?
Antti heitti minut ulos. Mietin, josko muuttaisin rakastajan luo, mutta tämä tokaisi heti, ettei voisi ottaa minua luokseen töitä ja selityksiä riitti. Olin hänelle vain ohimenevä viritys. Antti laittoi jo eropaperit vetämään, ja tytär asuu nyt kanssani äitini luona, mutta Antti uhkaa viedä hänetkin. Häpeän itseäni miksen malttanut odottaa miestäni, miksi petin häntä tällä tavalla…
