Kuule, oon sanonut monta kertaa, ettei sen olisi pitänyt mennä naimisiin sen kanssa. Vielä ihan hääviikolla, mä oikeasti kerjäsin sitä miettimään uudestaan. Mutta kuunteliko se äitiään? Olihan se ihan korviaan myöten rakastunut. Ja nyt näkee, mitä siitä tuli.
Tässä pari päivää sitten, mun poika Pirjo soitti mulle. Äidin vaisto tietää heti, kun toisella on huono olla ääni oli sen verran nuutunut, ettei voinut erehtyä. Pirjo pyysi mua tulemaan käymään. Sen vaimo, Elmi, kuulemma lähti samantien kavereidensa luo heti kun tajusi Pirjon olevan kipeä. Ei ollut kenelläkään lämmittää teetä eikä keittää keittoa sille.
Eikä edes vastannut Pirjon puheluihin, vaikka poika oli oikeasti huonona. Oli jo aika myöhä, mutta pakkasin kamppeet kasaan ja lähdin. Pysähdyin apteekkiin ostamaan särkylääkkeitä ja mietin koko matkan sitä miniää. Jätti oikein sairastavan puolison yksin kotiin ja lähti itse viettämään aikaa kavereilleen. Pirjo parka oli ihan kuumeinen. Kun näin sen, olin jo soittamassa ambulanssia, mutta Pirjo pyysi, että odotetaan.
Se oli aivan tulipunainen ja huoneessa ei ollut mitään kunnollista syötävää. Onneksi toin käydessäni ruokaa ja lääkkeet mukaan. Vessan kaapissa ei ollut kuin Elmin laihdutusnappeja ja jääkaapissa kaiku. Siinä vaiheessa teki kyllä huutaa mitä nainen sekin! Jättää puolison selviytymään yksin ihan kipeänä. Keitin Pirjolle teet ja lähdin äkkiä ruokakauppaan ostamaan aineksia lihaliemeen.
Kun Pirjo pääsi lepäämään ja sai jotain vatsansa täytteeksi, se koheni huomattavasti. Kuumekin alkoi hellittää. Ja arvappa mitä Elmi tuli kotiin vasta kolmen aikaan yöllä, vahvasti viinankäryisenä. Kyllä siellä oli ollut pienet bailut. Ei varmasti kuunnellut sanaakaan siitä, mitä sanoin lääkkeistä. Mä pidin mölyt mahassani vain siksi, että Pirjo jaksoi huonosti, mutta poika ei ollut kaukana siitä, että olisi vetänyt kunnon kilarit.
