Heittäessään rakastajattarensa kyydistä, Kalle Nurminen hyvästeli tämän lempeästi ja lähti ajamaan kotiin. Talonsa pihassa Kalle seisoi hetken, puntaroi mielessään, miten kaiken vaimon selittää. Hän kiipesi portaat ylös ja avasi oven.
Moi, Kalle sanoi. Salla, ootko kotona?
Kotona, Salla vastasi tasaisen rauhallisesti. Moi vaan. Pitääkö mennä paistamaan possupihvit?
Kalle päätti tällä kertaa pelata suoraan, jämäkästi ja miehekkäästi! Oli aika päättää tämä kaksinaamainen elämä ennen kuin rakastajattaren suudelmien maku ehti jäähtyä huulilta, ennen kuin arjen suohon taas uppoaisi.
Salla, Kalle selvitti kurkkuaan. Tulin kertomaan… että meidän pitää erota.
Salla suhtautui uutiseen lehmän hermoilla. Salla Nurmista olikin lähes mahdoton saada tolaltaan. Kalle oli aikoinaan jopa nimittänyt häntä leikillään “Jääprinsessaksi”.
Tarkoittaako tämä, ettei pihveihin tarvitsekaan tarttua? kysyi Salla keittiön ovelta.
Ihan miten haluat, Kalle sanoi. Jos tekee mieli, paista, jos ei, älä paista. Minä nimittäin lähden toisen naisen matkaan.
Tässä vaiheessa useimmat vaimot ryntäisivät pannun kanssa päälle tai järjestäisivät revyykohtauksen. Mutta Salla ei kuulunut siihen porukkaan.
Katso nyt mikä alfauros henkäisi Salla. Toitko edes mun saappaat suutarilta?
En, Kalle nolostui. Jos se on näin tärkeää, hyppään heti autoon ja haen ne!
Voi hyvänen aika, mutisi Salla. Sellaista se on. Lähetät äijän saappaille, niin tuo vanhat kuitenkin.
Kallea loukkasi. Hänestä tuntui, ettei eroamista oikein otettu vakavasti. Missä olivat tunteet, draama, kaikki ne suuret eleet? Mutta mitäpä muuta kylmäveriseltä Jääprinsessalta odotti?
Salla, susta tuntuu ettet oikein kuuntele! Kalle parahti. Sanoin virallisesti, että lähden toisen naisen luokse, jätän sut, ja sä jankkaat saappaista!
Ihan oikein, Salla totesi. Minä kun en ole lähdössä yhtään minnekään, kun saappaat vielä korjattavana. Sun tossut sentään on käyttökelpoiset, mikset kävisi harharetkiä?
Olivat eläneet yhdessä vuosia, mutta Kalle ei vieläkään tajunnut, milloin Salla ironisoi ja milloin oli tosissaan. Hän aikoinaan jopa ihastui Sallaan tämän tasaisuuden, konfliktittomuuden ja vähäsanaisuuden vuoksi. Ja toki, kodinpidosta ja kurvikkaasta olemuksesta plussaa.
Salla oli luotettava, vakaa ja viileä kuin rautakanki Itämeressä. Mutta nyt Kalle rakasti toista. Kuumasti, tulisesti ja syntisen makeasti! Oli siis laitettava asiat pakettiin ja suunnattava uuteen elämään.
Ja Salla, Kalle jatkoi juhlallisen alakuloisesti. Kiitos kaikesta, mutta lähden, koska rakastan toista naista. Sinua en enää rakasta.
Voi että, Salla huokasi. Eipä rakasta. Sukkasaapas toiselta jalalta. Mun äiti esimerkiksi rakasti naapuria ja isä ryyppäsi ja pelasi tuppea. Ja katso nyt miten upea minusta tuli.
Kalle tiesi ettei Sallan kanssa kannattanut väitellä. Jokainen sana kalskahti kuin moukari. Koko Kallen into lässähti; ei enää huvittanut riidellä.
Oot kyllä mahtava, Salla, Kalle totesi hapanta naamaa vedellen. Mutta rakastan toista. Kuumasti, syntisesti ja makeasti. Ja aion lähteä hänen luo, ymmärräthän?
Kenestä toisesta oikein höpötät? Salla kysyi. Onko se Virpi Juurikainen?
Kallelta meni pasmat sekaisin. Vuosi sitten oli kyllä Virpin kanssa jotain, mutta ei hän tiennyt että Salla edes tunsi häntä!
Mistä voit tietää? sai Kalle sanottua ennen kuin nielaisi sanansa. Eikun, ei ole Virpi.
Salla haukotteli.
No, onko sitten Tiina Burbulainen? Menossa hänen peräänsä?
Kalle tunsi kylmänväristyksen selässä. Tiinakin kuului historiaan, mutta mistä ihmeestä Salla oli kaiken nuuskinut? Tietysti, Jääprinsessa oli lujatahtoinen eikä turhia jaaritellut.
Ei osunut, Kalle sanoi. Ei Tiina, ei Virpi. Se on ihan eri nainen, aivan mielettömän upea, oikea unelmani huipentuma. En voi elää ilman häntä, ja aion nyt lähteä hänen luo. Ja älä yritä estää!
Varmaan sitten Maiha se on, Salla totesi kuivasti. Voi Kalle-Kalle… mikä omegamies. Koko kylä tiesi tämän jo. Unelmasi huippu Maiha Valpuri Kukka. Kolkytviis vee, yks lapsi, kaks keskeytettyä, vai mitä?
Kalle painoi pään käsiinsä. Täydellinen osuma! Hänen salarakkaansa olikin juuri Maiha Kukka.
Miten… Kuka meille kantoi tämän tiedon? Seurasitko sä mua?
Ihan yksinkertaista, Kalle, Salla totesi. Rakas, mä oon ollut terveyskeskuksen gynekologi liki parikymmentä vuotta. Olen nähnyt koko tämän pitäjän naisväen lähempää kuin sinä ikinä. Riittää kun vilkaisen, niin näen missä olet käynyt kalsareines!
Kalle keräsi itsensä.
Olkoon vaikka niin! Olkoon vaikka Kukka. Silti lähden hänen luokseen!
Voi urpo, Kalle, Salla naurahti. Olisit edes uteliaisuuttasi multa kysynyt! Sitäpaitsi, lääkärinä sanon, ettei Kukassa mitään erityistä ole, peruskauraa sekin. Tiesitkö muuten huippusi potilashistoriasta mitään?
Enpä… myönsi Kalle mutisten.
Justiinsa niin! Mee nyt siitä suihkuun. Huomenna soitan Karjalaiselle, niin pääset jonon ohi tutkimuksiin, Salla totesi. Sitten voidaan taas puhua. On se nyt noloa, kun gynekologin mies ei itse löydä terveenä pysyvää naista!
Mitäs mun pitäisi nyt tehdä? Kalle inisi.
Mä menen paistamaan possupihvit, Salla totesi. Käy sinä pesulla ja tee mitä haluat. Jos joskus tarvitset jonkun oireettoman unelmanaisen, huikkaa mä voin suositella!
