Kolme vuotta myöhemmin, katumus kirveli raskaana mielessäni…
Merja huusi miniälleen: “Ota lapsesi ja lähde ulos. Tämä ei ole meidän lapsemme! Ja Matti luotti sinuun niin paljon!” Kaikki, mitä Eeva teki, oli sulkea poikansa syliinsä ja itkeä. Ja Merja, koko miniänsä raskauden ajan, hoki ettei lapsi ollut hänen poikansa. Matti oli kasvanut äitinsä poikana, alati hänen hallinnassaan. Edes avioliitto ei ollut muuttanut häntä, eikä Eeva voinut tehdä asialle mitään; kyynelisin silmin hän vain katseli miestään.
Matti, miksi annat äitisi syytellä minua kaikesta? Mitä pahaa olen tehnyt? Ole kärsivällinen, rakas. Äidistä on kyse! Kuitenkin viimeinen pisara oli anopin sanat, jotka sysäsivät Eevan rohkeuden rajoille: juuri synnyttämiään lasta epäiltiin Mattin omaksi. Eevalla ei ollut enää voimia. Hän pakkasi pienokaisensa tavarat ja lähti takaisin omien vanhempiensa luo. Mutta kivuliainta oli se hetki, kun Eeva lähti, eikä Matti edes yrittänyt estää häntä.
Anoppi iloitsi viimein kaikki palaisi ennalleen. Hän muisteli kaihoisasti iltoja, jolloin Matti palasi työltä kotiin; he istuivat pöydän ääressä, söivät iltapalaa, joivat kahvia ja juttelivat mukavia.
Eräänä iltana tapahtui kuitenkin odottamatonta. Matti palasi myöhään töistä, kun tuntematon heppu hyökkäsi hänen kimppuunsa, löi tajuttomaksi ja ryösti. Matti ei enää koskaan herännyt, vaan siirtyi tuonpuoleiseen. Merja menetti täysin otteensa elämästään. Iltaisin hän hiipi poikansa huoneeseen, kosketti tämän tavaroita ja itki…
Eeva puolestaan pärjäsi hyvin. Näki hänet onnellisena rientämässä päiväkotiin hakemaan poikaansa. Hän sai ylennyksen töissä, uusi puoliso laittoi illallista ja lapsi toi iloa saavutuksillaan jo varhain. Eräänä päivänä Eeva näki entisen anoppinsa hän säikähti: Merja näytti kodittomalta varjolta, tuskin tunnisti enää häntä.
Ai, siinä on Matti, niinhän siinä on, Matti… hän sopersi kyynelissä. Anna anteeksi. Rikoin sinun perheesi ja omani myös. Olen huonoin ihminen, mitä maa päällänsä kantaa…
Eeva sääli vanhaa anoppiaan. Niinpä hän silloin tällöin salli isoäidin nähdä omaa lastenlastaan ettei yhteydet aivan katkeaisi.
