Maaseudulla syntynyt ja kasvanut Tapio käyttäytyi aina kohteliaasti ja ystävällisesti. Kun hän täytti 18 vuotta, Tapio päätti lähteä Helsinkiin etsimään itselleen ammattia, vaikka hänen perheensä kehotti häntä jäämään kotikylään. He olivat vakuuttuneita, että Tapio voisi löytää töitä maaseudulta, mutta hän oli päättäväinen eikä kuunnellut varoituksia.
Tapion äiti, joka oli kasvattanut hänet yksin Tapion isän varhaisen menehtymisen jälkeen, ei olisi halunnut poikansa muuttavan pois. Tapio jatkoi opintojaan ja valmistui automekaanikoksi. Hän lähettää suurimman osan ansioistaan kotiin, jotta äiti selviäisi. Tapio meni naimisiin, mutta avioliitto päättyi eroon viiden vuoden kuluttua vaimo ei ollut tyytyväinen heidän taloudelliseen tilanteeseensa. Siitä huolimatta Tapio oli arvostettu ystävien ja sukulaisten keskuudessa.
Kaupungin elämä ei kuitenkaan ollut Tapion mieleen. Hän pettyi siihen, että useimmat ongelmat ratkottiin vain rahalla. Tapio kaipasi yksinkertaisempaa ja merkityksellisempää arkea.
Puheluiden aikana äiti ehdotti, että Tapio palaisi takaisin kotikylään, jossa olisi paljon työpaikkoja. Hän mainitsi myös, että Tapio voisi löytää seuraa yhteisestä ystävästä, Mirjasta. Tapio oli tuntenut jotain Mirjaa kohtaan, mutta myös hänen toinen vaimonsa oli kaupunkilainen ja jätti hänet heidän vaikean taloudellisen tilanteensa vuoksi.
Kun Tapio täytti 40 vuotta, hän päätti palata kyläänsä Pohjanmaan alueelle ja sai töitä sahatehtaasta. Muutos toi mukanaan suuren ilon. Tapio ymmärsi vihdoin, kuinka arvokasta elämä yhteisössä on, kun ihmiset auttavat toisiaan ja pitävät huolta toisistaan. Tapio tapasi Mirjan uudestaan, ja he menivät naimisiin. Pian heille syntyi ensimmäinen lapsi.
Eniten Tapion päätös palata kylään tuotti iloa hänen äidilleen. Tapio ymmärsi sanonnan merkityksen: Missä on ihmisiä, siellä on hyvinvointia. Uudessa elämässään kylän yhteisön tuen ja lämmön ympäröimänä Tapio koki syvää tyydytystä ja tarkoituksen tunnetta.
