“Ette te täällä mitään ole, ette sinä ettekä sinun kakarasikaan!” – sanoi hänen miehensä sisko

Riikka meni naimisiin varsin nuorena; hänen isänsä löysi hänelle sulhasen juuri 18-vuotissyntymäpäivänä. Perhe on varakas mitä muuta tarvitsisit ollaksesi onnellinen? Häät olivat upeat, koko kylä juhli ja iloitsi. Vain tuore aviopari tunsi olonsa ulkopuolisiksi.

Riikka piti sulhasestaan, vaikka ei häntä juuri tuntenutkaan. Hänen sisarensa ei ollut yhtä onnekas hänet naitettiin 40-vuotiaalle miehelle naapurikylästä. Kaikki olivat jo luulleet, ettei siskolle löytyisi sulhasta, mutta isä löysi hänellekin miehen ja lupasi kunnon myötäjäiset.

Aviopari muutti asumaan Juhanin kotiin. Tilaa ei ollut liikoja, mutta kaikki oli omaa. Perheen pää ilmoitti, että sitten kun tulee lastenlapsia, taloa laajennetaan.

Anoppi ei nipottanut miniälleen, vaan auttoi Riikkaa asettumaan ja tottumaan nuoren vaimon rooliin. Siskopuoli Elina sen sijaan suhtautui uuteen tulokkaaseen vihamielisesti. Elina oli vanhempi, mutta asui yhä vanhempiensa kotona. Hänet oli naitettu pois, mutta vävy toi Elinan takaisin vuoden kuluttua, kaikki tavarat mukana. Elina oli myrkyllinen tapaus. Hän ei pitänyt talosta huolta eikä halunnut jatkaa sukua. Niinpä hän asui yksin eikä ollut erityisen tyytyväinen.

Vanhan tavan mukaan miniästä tulee talon emäntä vasta esikoispojan synnyttyä. Siihen asti hänen täytyy pitää matalaa profiilia ja tyytyä osaansa. Siksi jokainen tuore vaimo yritti mahdollisimman pian tulla raskaaksi miehensä talossa.

Riikka teki samoin. Ennen raskautta Elina antoi Riikalle raskaimmat ja likaisimmat askareet. Siinä ei ollut järkeä, sillä talossa oli palkattuja työntekijöitä. Mutta Elina nautti Riikan kiusaamisesta.

Kun Juhani sai kuulla, että heille oli tulossa lapsi, mies oli yhtä hymyä. Appivanhemmatkin iloitsivat, ylpeinä miniästään. Samana päivänä he lähtivät ostamaan rakennustarvikkeita uuden tuvan rakentamista varten. Elina sen sijaan raivosi ja haukkui. Hän ymmärsi joutuvansa loppuelämänsä asumaan ahtaasti ja palvelemaan vanhempiaan. Ei kukaan häntä enää naisi, eikä hänelle rakennettaisi omaa tupaa…

Puoli vuotta kului. Eräänä aamuna Riikka herää koviin koputuksiin. Ovella on Elina.

Mitä sinä siinä makaat? Kaikki askareet tehty vai? Sisällä kyllä, mutta mies ei päästä pihahommiin. Äläs selitä, olet vain laiska! Mitä haluat minulta? Kenelle oikein puhut? Kuvitteletko jo olevasi muita parempi? Muistutan, ettet ole vielä ketään synnyttänyt niin kauan minä olen täällä päällikkö! En minä sellaista ajatellut Sinä et ole täällä yhtään mitään, eikä sinun rääpäleesi myöskään! Tajuatko?

Elina käyttäytyy kuin raivohullu. Hän alkaa heitellä tavaroita ja karjua Riikalle. Appiukko syöksyy sisään, nappaa raivoisan tyttärensä mukaansa ja vie pois. Riikka silittää vatsaansa ja rauhoittuu. Kaikki kääntyy vielä hyväksi. Kaikki järjestyy, varmasti…

Rate article
vsematerialy
“Ette te täällä mitään ole, ette sinä ettekä sinun kakarasikaan!” – sanoi hänen miehensä sisko