“Siskoni on aivan urautunut uraansa, täysin uppoutunut töihin”, kertoo Riikka. “Hän on 40-vuotias, sinkku eikä hänellä ole lapsia. Hän on jo ostanut itselleen asunnon ja auton. Hän ei juttele juuri koskaan minun eikä vanhempiemme kanssa, mutta silti odottaa aina jotain heiltä.”
Riikka ja hänen vanhempi siskonsa eivät koskaan oikein löytäneet yhteistä säveltä lapsuudessa, kiitos selkeän eron ulkonäössä ja luonteessa. Riikka on rauhallinen, kotoisa tyyppi, joka meni nuorena naimisiin, sai kolme lasta ja pitää huushollia yllä parhaan kykynsä mukaan. Vanhempi sisko taas on päämäärätietoinen ja kunnianhimoinen, paiskii töitä saavuttaakseen tavoitteensa ja menee työmatkalta toiselle mikä tarkoittaa, että perheeseen päin ei juuri soitella, varsinkaan pyhinä, kun muut kokoontuvat vanhempien olohuoneessa. Riikka taas pitää vanhempiin tiiviisti yhteyttä, vanhemmat auttavat lasten hoidossa ja vievät mukuloita milloin jääkiekkotreeneihin, milloin uimakouluun. Synttäreitä ja juhlia vietetään vanhempien tilavassa kolmion asunnossa.
Tällä hetkellä Riikan perhe asuu pienessä yksiössä, jossa on enemmän tungosta kuin kirpputorilla lauantaina. Vanhemmat ovat miettineet pää punaisena, miten voisivat auttaa. Lopulta he päättävät tarjota Riikalle asunnon vaihdon heidän yksiönsä ei enää palvele tarpeitaan, mutta laajentaa tai ottaa lainaa ei voi, kun Riikan aviomies on ainut, joka käy töissä. Vanhemmat haluavat auttaa tytärtään vaihtamalla asuntoja ja siirtämällä sen saman tien Riikan nimiin.
Tätä vanhemmat eivät kuitenkaan odottaneet: vanhempi sisko räjähti kuin saunapallo. “Eli koko asunto menee Riikalle ja minä, mitäs minulle sitten tapahtuu? Enkö minä ole teidän lapsenne?” Äiti yritti selittää: “Kulta, ymmärrä nyt meidän tilanne. Emme unohda sinua. Sinä olet hankkinut kaiken itse, ja jos haluat vielä isomman asunnon, uskomme että onnistut. Riikalla on kiireellisempi tilanne hänellä on perhe, lapset ja vain yksi pieni asunto.” Selityksistä huolimatta vanhempi sisko koki jäävänsä sivuun ja nosti metelin. Riikka puuttui keskusteluun: “Sisko käyttäytyy kuin karkkipäivän kiukkuinen muksu, kun kuului ettei saanut Suklaatähtiä. Äiti on oikeassa, meillä on enemmän tarvetta. Hänellä on jo kaikkea haluaako taas reissulle Thaimaahan? Ja hän itse päätti etäännyttää itsensä, ei vastaa puhelimeen viikkoihin. Itsekäs hän on.”
Joten kysymys kuuluu: onko vanhempi sisko itsekäs, kun ei huomioi Riikan ja perheen tarpeita vai pitäisikö hänen itsenäisyyttään ja oikeuksiaan lapsena kunnioittaa sillä, että hänkin odottaa osuutensa asunnosta?
