Minulla on ystävä nimeltä Pekka. Hän on todella fiksu mies, koko porukka kysyy neuvoa häneltä kaikenlaisissa asioissa, ja Pekka auttaa meitä mielellään. Pekka oli jo 29-vuotias, eikä hän ollut koskaan ajatellut avioliittoa vakavasti kunnes Saara astui kuvaan. Saara oli juuri päättänyt lukion, täyttänyt 18. Emme voineet tehdä mitään asialle. Pekka oli päättänyt mennä naimisiin Saaran kanssa. He rakastivat toisiaan hurjasti, ja ikäero ei heitä estänyt. Vaikka, jos ajatellaan, ero ei ehkä ole pelkästään iässä se liittyy sukupolviin. Jos Pekka olisi ollut 37 ja Saara 26, kaikki olisi varmasti helpompaa kuin 29 ja 18. Kolmekymppisenä ihmisellä muuttuu arvomaailma nopeasti, elämään tulee uusia sävyjä, kun taas kahdeksantoistavuotiaana mielessä pyörii vain sekava ajatusten soppa, jota setvitään seuraavat kymmenen vuotta.
He rakastivat toisiaan niin paljon, ettei kukaan voinut heitä pysäyttää. He saivat siunauksen ja menivät naimisiin. Jos tarkkoja ollaan, sitä ei voisi kutsua kunnon häiksi: Pekka ja Saara avioituivat maistraatissa, josta jatkettiin läheisimpien ystävien seurassa ravintolaan syömään. Illalla tuore aviopari lähti jo automatkalle pitkin Eurooppaa. Ajattelen usein, että se oli yksi heidän elämänsä parhaista päätöksistä. Miksi ihmeessä käyttää kaikki rahat ja energiat pitkiin juhliin, riitelyihin tai stressiin, kun voi käyttää ne yhteisiin mukaviin hetkiin?
Matka oli heille voimaannuttava. Aluksi Pekka puhui usein siitä, kuinka hän oli mustasukkainen Saaran miespuolisista kavereista. Myöhemmin asia hiipui itsestään Pekka ymmärsi, että he olivat kaikki nuoria ja pystyi tarvittaessa hoitamaan tilanteen helposti. Saara kävi usein opiskelukavereiden juhlia ja synttäreitä, kun Pekka jäi kotiin. Hän ei nauttinut tällaisesta menosta, vaan suosi rauhallisia koti-iltoja. Lyhyesti sanottuna, heillä meni hyvin.
Nyt he ovat olleet naimisissa kolme vuotta. Pekka tekee töitä ja tienaa oikein mukavasti, Saara sekä opiskelee että työskentelee osa-aikaisesti. Tietenkin heillä on ollut pieniä kiistoja ja väärinymmärryksiä, mutta mitään suuria riitoja ei ole ollut. Lapsista ei vielä ole puhetta, vaan he toivovat ensiksi ostavansa isomman asunnon Helsingistä. Pekka joutuu usein selittämään Saaralle arkipäivän asioita, mutta se ei ole lainkaan raskasta, ja Saara kuuntelee, ymmärtää ja hyväksyy kaiken. Pekan sana on Saaralle auktoriteetti, ja Saara on Pekalle elämän tärkein asia.
Tämän kaiken jälkeen voin sanoa, että rakkaus ja luottamus ovat lopulta tärkeintä iästä ja muista seikoista riippumatta. Tärkeintä on ymmärtää toista ja kulkea samaan suuntaan.
