Olen seurustellut Anninan kanssa jo viisi vuotta, ja kaikki tuttavat ja sukulaiset ovat sitä mieltä, että olisi aika ottaa seuraava askel. Puoli vuotta sitten Anninakin kosi, mutta Annina epäröi yhä, eikä halua kiirehtiä naimisiin. Aluksi olin kärsivällinen, mutta nyt epävarmuus alkaa jo painaa minuakin. Anninan vanhemmatkin toistavat aina, että hänen 25 vuoden ikäisenä pitäisi olla jo naimisissa.
Totuus on se, ettei Annina tunne minua oikeaksi mieheksi itselleen. Meillä on kyllä tasapainoinen suhde, mutta hänestä tuntuu, että jotain puuttuu. Viime aikoina Anninalla on alkanut olla vahvoja tunteita työkaveriaan, Aaroa kohtaan. Aaro on kuitenkin jo parisuhteessa eikä edes harkitse avioliittoa. Tämä jaettu epävarmuus on lähentänyt heitä, ja Annina miettii, voisiko Aaro olla sittenkin se oikea.
Vaikka Annina kokee yhä enemmän painetta minulta, hän ei pysty sitoutumaan avioliittoon kanssani. Lopulta laitoin aikarajan menisimme naimisiin joko talvella tai syksyllä. Annina suostui vastahakoisesti talvihäihin, mutta päätöksen paino kasvoi liian raskaaksi ja hän päätti jättää minut sekä etsiä tukea vanhempiensa luota.
Samaan aikaan yksi työkavereistamme meni naimisiin tyttöystävänsä kanssa, jonka jälkeen Anninan kiinnostus Aaroa kohtaan hiipui. Nyt Annina on kuin välitilassa, yhä toivoen löytävänsä juuri sen oikean. Hän miettii osaako hän todella arvostaa hyvää parisuhdetta, vai onko kyse vain siitä, että hänen vaistonsa sanoo minun Frankin olevan väärä valinta. Annina jatkaa etsintäänsä, toivoen löytävänsä ihmisen, jonka kanssa on tarkoitettu olemaan vaikka ei olekaan varma, löytyykö tuollaista henkilöä koskaan hänelle.
Mitä itse neuvoisit Anninaa? Mitä hänen kannattaisi tehdä, ja mikä olisi oikein tässä tilanteessa?
