Kirjoitanpa tähän päiväkirjaani erään tuoreen sattumuksen, joka jäi mieleeni. Palkkasin taannoin siivoojan toimistolleni. Kyseessä on todella ahkera ja mukava nainen hän saapuu aina hyvissä ajoin ja saa kaiken tiptop-kuntoon alle tunnissa. Kaikki valmistuu ennen kuin ensimmäinenkään työntekijä ehtii paikalle.
Eräänä päivänä hän tuli työhuoneeseeni hakemaan palkkaansa. Hän oli pukeutunut siististi, ja hiukset olivat todella hienosti laitettu. En aluksi edes tunnistanut häntä. Kun hän tuli sisään, hän kysyi:
“Pitääkö paikkaansa, että työntekijänne saavat alennuksen autopesulasta?”
Yllätyin kysymyksestä. En oikein ymmärtänyt, mihin hän alennusta tarvitsi, mutta vahvistin asian ja sanoin, että totta kai, hänellekin järjestetään työntekijäalennus. Mainitsin vielä, että perheellekin sopisi sama etu, kun kerran kuuluu meidän porukkaan.
Sitäpä olisi pitänyt nähdä olin suorastaan järkyttynyt, kun hän saapui seuraavan kerran kalliilla Mersulla, mukanaan mies ja tytär, joilla molemmilla oli yhtä komeat autot. En olisi ikinä arvannut, että hänellä varaa tuollaisiin menopeliin. Uteliaisuuteni kasvoi, joten otin selvää, mistä tämä johtui. Kävi ilmi, että hän siivoaa yhteensä kaksikymmentä tällaista toimistoa päivän aikana, ja tienaa sillä valtavat summat euroissa kuukaudessa! Voitko kuvitella?
Nyt mietin vakavissani, pitäisikö minun ottaa häneltä oppitunteja siitä, miten hommat hoidetaan näin menestyksekkäästi. Tästä opin, ettei pidä tuomita ketään pelkän työn perusteella menestyksen avaimet voivat olla yllättävissä käsissä.
