Hei, kuule, mun on pakko kertoa sulle yks juttu, kun oon vielä vähän hämmentynyt koko tilanteesta. Mä ja mun mies ollaan oltu yhdessä jo kymmenen vuotta, ja meidän perhe on oikeastaan aika ihana moni varmaan kadehtisi sitä. Mutta viime aikoina on alkanut tulla riitoja, varsinkin kun saatiin lapset; siinä sai opetella aika paljon uutta ja muuttaa tapojansa.
Yhtenä päivänä huomasin, että lasten leluista puuttui muutama, eikä mitään halpoja muovikilkkeitä vaan niitä kallista, tyyliin Brio-juna tai Muumi-palapeli. Kyselin ensin lapsilta, penkoin koko meidän asunnon Helsingissä, mutta ei mitään jälkiä niistä leluista. Tuntui vähän siltä kuin ne olisi kadonneet taikaiskusta. Mieskin etsi, mutta ei tulosta.
Meidän anoppi käy usein kylässä, hän todella tykkää viettää aikaa lasten kanssa, yleensä istutaan yhdessä keittiössä, juodaan kahvit ja sitten hän menee lastenhuoneeseen leikkimään. Mutta tällä kertaa hän vain piipahti lastenhuoneessa ja lähti heti kotiin Espooseen. Ja taas, yksi lelu oli poissa.
Kyselin kaikilta kotona taas, ja kaikki vakuutti, että olivat leikkineet eri jutuilla. Sitten meidän poika, Eero, sanoi että “mummi piti sitä Muumi-pehmoa kädessään, sitten laittoi sen kassiin ja lähti.” Mies päätti, että nyt täytyy jutella hänen äitinsä kanssa.
Parin päivän päästä meillä oli vieraita, ja koko tapaus unohtui hetkeksi. Muistettiin asia taas kun miehen äiti lähti aikaisin, ja tällä kertaa näin ihan selvästi, että meidän lapsen lelu pilkisti hänen laukustaan.
Kysyin suoraan, että miksi hän vie niitä, ja hän vastasi, että “haluan pestä ne.” Siinä kohtaa tajusin, ettei se pidä paikkaansa. Lopulta sain selville, että hän vie leluja miehensä siskon pojan iloksi koska kuulemma serkulla ei ole varaa ostaa lahjoja, ja hän haluaa piristää lasten arkea.
Me juteltiin asiasta kunnolla, ja hän lupasi ettei tee sitä enää. Mutta silti lelut alkoivat hävitä uudestaan. Mies oli jo huutanut äidilleen, että nyt riitti, varastaminen ja antaminen muualle ei käy.
Tilanne meni niin pitkälle, että lapsetkin alkoi huomata sen. He pyysi ihan suoraan, että “mummi älä tule meille enää, koska sä viet meidän leluja.” Ja nykyään, kun anoppi haluaa tulla kylään, keksitään aina joku tekosyy, etteivät lapset joudu taas luopumaan omista rakkaista leluista.
Eipä siinä, kyllä se oli ihan oma vika.
