Mietippä tätä: Tapasin Viljan ekaa kertaa Kaisan järjestämissä illanistujaisissa. Heti kun näin Viljan, tunsin sellaisen lämmön sydämessä, että en ollut kokenut vastaavaa. Meillä juttu alkoi kulkea tosi nopeasti, ja oltiin yhdessä kuin luonnostaan. Mutta isä oli vähän skeptinen koko hommasta ja varoitteli mua, että ehkä Vilja ei ole ihan rehellinen että kenties häntä kiinnostaa enemmän mun perheen varallisuus kuin mun persoona.
Mua korpeutti se ajatus, ja sanoin iskälle, ettei Vilja edes tiedä mun taustasta mitään. Isä kuitenkin neuvoi, että olisi fiksua pitää talousjutut piilossa jonkin aikaa, jotta näkisi, miten asiat oikeasti on.
Pohdin asiaa pari päivää, ja mietin että voihan sen kokeilla mitään menetettävää mulla ei oikeasti ollut, mutta voin varmistua Viljan motiiveista. Siinä vaiheessa päätettiin Viljan kanssa pitää pienet häät, ei mitään suurta juhlaa, ja muutettiin mun perheelle kuuluvaan vuokra-asuntoon Kalliossa. Valitsin sen pienimmän kämpän, sellaisen joka näyttäisi, että se on jäänyt mulle mummolta perinnöksi. Me elettiin ihan tavallista elämää koko puoli vuotta: mä kävin duunissa ja sain peruspalkkaa, Vilja hoiti taloutta ja laski euroja niin, että pärjättiin nipin napin joka kuukausi.
Puolen vuoden päästä mietin, että on aika olla rehellinen ja elää vapaammin. Ostin Viljalle kauniin kimppuun kukkia ja ajattelin, että nyt paljastan kaiken. Mutta kun tulin himaan, Vilja pakkasi laukkujaan ja sanoi: “Rakas, ystäväni kertoivat sun perheestä ja siksi aloin seurustella sun kanssa, mutta nyt selvästi sulla ei ole varaa eikä mitään luksusta. En halua elää näin, lähden etsimään varakkaamman miehen.”
Mä olin ihan äimänä siitä paljastuksesta ja sanoin kylmästi: “Ystäväsi olivat oikeassa. Halusin tietää oletko aito, mutta nyt näen, että sua kiinnostaa vaan raha. Isä oli oikeassa.” Vilja itki ja pyysi anteeksi, mutta pysyin tiukkana, enkä halunnut palata enää yhteen.
