Äitini ja minä riitelimme taannoin todella rajusti. Meillä on aina ollut erimielisyyksiä, koska asumme samassa kerrostaloasunnossa Helsingissä, ja hän on yrittänyt saada minut muuttamaan pois jo vuosien ajan. Ei ole onnistunut, tietysti, koska olen kirjallisesti asunnossa asujana. En edes pysty laskemaan, kuinka monenlaista perustetta olen kuullut tänä aikana. Silti olen halunnut säilyttää hyvät välit läheisimpien ihmisten kanssa.
Ehkä sinustakin tuntuu, että kolmekymppisen ei pitäisi asua äitinsä kanssa. Myönnän, se ei ole aivan tavallista, mutta kun Tapani ja minä menimme naimisiin, meillä ei yksinkertaisesti ollut vaihtoehtoja. Kun lapset syntyivät, kaikki energia meni arjesta selviytymiseen meillä ei ollut aikaa ja rahaa muuttaa muualle.
Rahasta on jatkuvasti pulaa. Teen töitä koulussa ja palkka on pieni, Tapani työskentelee kotoa käsin, mutta tilauksia tulee mitä sattuu, joskus viikkokausiin ei yhtään. Taloudenhoitoyhteistyömme on jatkuvaa tasapainottelua autolaina vie viimeiset eurot, mutta auto on välttämätön. Äiti moittii tätäkin valintaa.
Siksi olemme edelleen äidin luona. Kustannuksia jaetaan, sähkölaskut ja ruuat sujuvat helpommin yhdessä. Lisäksi voin aina jättää pojat hänen hoitoonsa, mikä on meille suuri apu. Mutta viimeiset parikin vuotta äiti ei ole rauhoittunut lainkaan jatkuvasti vihjailee, että meidän pitäisi hankkia oma asunto ja muuttaa.
Haluaisin toki, mutta mistä saamme sellaisen rahamäärän? Aluksi keskustelut olivat rauhallisia, selitin kärsivällisesti, ettei se ole tällä hetkellä mahdollista, mutta säästämme hiljalleen. Nyt tilanne on sietämätön riitelemme aiheesta jatkuvasti.
Tapani pysyy vaiti, ei halua sotkeutua appi-suhteeseen, ja ymmärrän häntä, vaikka kaipaisin usein hänen tukeaan.
Mitä hän voisi tehdä? Paras ratkaisu olisi oma asunto, mutta emme pysty edes harkitsemaan sitä ennen kuin autolaina on maksettu loppuun.
Ymmärrän, että äiti kaipaa rauhaa vanhana, mutta se ei oikeuta heittämään meitä kadulle. Ja olen kuullut useasti, että äiti aikoo jättää asunnon minulle testamentissa miksi siis pitäisi muuttaa muille kulmille?
Viime viikonloppuna riitelymme huipentui. Emme ole puhuneet sen jälkeen sanaakaan toisillemme. Tilanne johtui siitä, että tätini kuoli ja jätti äidille yhden huoneen asunnon Pasilassa.
Ajattelin, että nyt tuli hyvä uutinen äiti saisi itselleen pienemmän kodin ja vihdoin haluamansa rauhan.
Mutta äiti ei suostunutkaan muuttamaan, eikä edes antanut meille uutta asuntoa. Hän sanoi, että meidän on selvittävä itse.
Onko tämä normaalia? Miten voimme enää jatkaa keskustelua?
