Sen jälkeen kun isä oli jättänyt perheen, Minttu kehitti syvän vastenmielisyyden häntä kohtaan. Vaikka isä lupaili pitää usein yhteyttä, Minttu ei halunnut olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Mintun mummi kuitenkin painotti hänelle toistuvasti, että isä on silti hänen isänsä ja siteet olisi hyvä säilyttää. Tämä tuntui Mintusta oudolta, varsinkin kun hänen äitinsä ei puhunut lainkaan entiselle puolisolleen. Silti, haluamatta tehdä äitiä surulliseksi, Minttu tapasi isänsä aina silloin tällöin.
Eräänä päivänä isä haki Mintun kesken koulupäivän, mikä sai opettajan tyytymättömäksi, mutta hän ei voinut estää isää viemästä tytärtään. Isän kodissa Minttu kuuli luokkatovereidensa juoruavan mahdollisesta siskosta. Aluksi Minttu ei uskonut tähän, mutta totuus paljastui, kun hän näki isän uuden perheen puolison ja heidän pienen tyttärensä. Mintun uusi äitipuoli oli ystävällinen ja kohteli Minttua lämpimästi, kysellen hänen koulustaankin. Samaan aikaan isä pysyi etäisenä ja viihtyi lähinnä tietokoneensa äärellä, tuskin huomioiden edes lapsiaan.
Vähitellen isä alkoi hakea Minttua luokseen useammin ja pyysi tätä vahtimaan uutta, nuorempaa sisaruspuolta. Minttua vastenmielisti vastuu eikä hän voinut hyväksyä uutta tyttöä siskokseen. Kuitenkin hän alistui tilanteeseen, jotta äiti ja mummi eivät huolestuisi ja näyttääkseen ulospäin normaalia suhdetta isäänsä. Kun isä pyysi Minttua jäämään yöksi, Minttu kieltäytyi vetoamalla koulutehtäviin. Isä ei pahoittanut mieltään, vaan ehdotti Mintun silti auttavan pikkusisaren hoidossa heidän ollessa äitipuolen kanssa asioilla.
Lopulta Minttu tunsi itsensä loukatuksi ja hylätyksi ja päätti, ettei enää mene isänsä luo. Kun isä soitti perään ja muistutti vastuusta pikkusisarusta kohtaan, Minttu pysyi tiukkana eikä suostunut enää olemaan ilmainen lastenvahti. Hän ilmaisi, ettei isä edes juttele hänelle kunnolla ja jättää vain vartioimaan tytärtään, keskittyen omiin asioihinsa. Kiitoksen ja huomion puute vieraannutti Mintun isästään ja suhde katkesi kokonaan.
Myöhemmät yritykset ottaa yhteyttä osoittautuivat turhiksi. Lopulta Minttu kohtasi isänsä suoraan ja vaati selitystä. Isä myönsi rehellisesti, että jonkun oli oltava auttamassa nuorimman lapsen hoidossa, eikä edes yrittänyt teeskennellä kaipaavansa Minttua.
Suhde jäi ratkaisematta eikä sovinnon merkkejä ollut näkyvissä. Isän teot jättivät Mintun tuntemaan itsensä arvottomaksi ja hyväksikäytetyksi. Elämä opetti Mintulle, ettei kenenkään tarvitse hyväksyä sellaista, jossa hänen arvoaan ei tunnisteta. Lopulta tärkeintä on itse ymmärtää, miten ansaitsee tulla kohdelluksi ja millä ehdoilla haluaa pitää suhteita yllä.
