Vanhempani asuivat aikoinaan Oulussa, ja minä itse olin jo pitkään Helsingissä.
Emme olleet nähneet toisiamme yli kahteenkymmeneen vuoteen. He olivat taiteilijoita ja esiintyivät kansanmusiikkikuorossa, heidän elämänsä oli yhtä kiertuetta läpi Suomen. Täytettyäni viisi vuotta, muutin asumaan mummoni luo. Jotta arki olisi ollut vähän helpompaa mummolle, hän joutui siirtymään sukulaistensa hoiviin Kemijärvellä. Aluksi äiti ja isä kävivät vierailulla kahdesti, joskus kolmesti vuodessa, mutta vierailut kävivät yhä harvinaisemmiksi. Lopulta he lakkasivat tulemasta, eikä heistä enää juuri kuultukaan.
Viestintä katkesi kokonaan. Opiskellessani lääketieteellisessä menin kolmantena vuonna naimisiin.
Nyt mieheni kanssa omistamme hammaslääkäriaseman, ja toimeentulomme on erinomainen. Vuosi sitten äiti ja isä kuitenkin ilmaantuivat uudelleen elämääni. He alkoivat soitella klinikalle, sillä heillä ei ollut edes puhelinnumeroani. Keskustelut heidän kanssaan olivat lähinnä valitusta omasta elämästään.
Kuuntelin heidän huolet ja totesin, että he tekivät valintansa silloin, kun antoivat ainoan tyttärensä mummon kasvatettavaksi. Joskus he lähettivät mummolle muutaman kolikon, mutta pääosin me elimme hänen eläkkeellään. Mummo mainitsi tämän minulle usein, ja ymmärsin sen joka päivä, kun meidän piti säästää kaikesta.
Menin koulussa hyvin ja sain opiskelupaikan valtion rahoittamana. Jokapäiväiseen elämiseen ja vaatteisiin hankin rahaa työskentelemällä yökönä sairaalassa. Nyt kun katson taaksepäin, olen sitä mieltä, että minulla on oma elämäni ja vanhemmillani omansa saavat hoitaa asiansa, kuten parhaaksi näkevät.
Kun vanhempani ymmärsivät, että en aio auttaa heitä taloudellisesti, he alkoivat uhkailla, että hakevat minusta elatusmaksuja. Mutta tämänhetkisessä poliittisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa en usko, että saisivat mitään aikaan. Nämä sanat viimein vieroittivat minut heistä kokonaan. Jos aiemmin vielä välillä mietinkin, olenko oikeassa ja pitäisikö auttaa heitä taloudellisesti, nyt en enää halua olla heihin missään tekemisissä.
Olenko teidän mielestänne oikeassa, vai pitäisikö lapsen sittenkin toimia toisin vanhempiaan kohtaan?
