Aamu alkoi uuden tytön saapumisella päiväkotiryhmäämme, hänen nimensä oli Kyllikki. Hän oli meidän ikäinen, mutta erottui joukosta. Hänen mekossaan oli näkyviä paikkoja, ja ruskeat hiukset olivat kietoutuneet taakse kuluneen rusetin avulla. Suuret siniset silmät kätkivät surua, johon ei löytynyt selitystä. Myöhemmin selvisi, että Kyllikki oli kasvanut yksin isänsä kanssa, äiti puuttui kuvioista, ja heidän vaatimattomat olonsa kertoivat taloudellisesta ahdingosta. Mukana olivat myös kaksoset, Saara ja Iiris.
Saara oli aina rauhallinen ja pidättyväinen, kun taas Iiris aiheutti jatkuvasti hankaluuksia. Hän rikkoi muiden leluja, eikä kukaan uskaltanut häntä torua Iiriksen äiti oli päiväkodin johtaja, mikä antoi hänelle voiman tunteen, jota hän käytti surutta. Iiris kohdisti ilkeytensä usein Kyllikkiin: potki häntä, pilasi hänen ruoka-annoksensa ja veti hiuksista. Kyllikki kärsi hiljaa, ja häntä saattoi nähdä vetäytymässä nurkkaan kyyneleet silmissä. Yritimme auttaa häntä, mutta useimmiten siitä seurasi meille varoitus opettajalta, sillä Iiris oli koskematon. Kyllikin syntymäpäivänä hän saapui päiväkotiin uusi, vaaleanpunainen mekko yllä. Mekon herkkä sävy toi esiin hänen kauniin olemuksensa, ja helmassa kimalteli pieniä korukiviä, jotka säihkyivät hänen liikkuessaan. Kaikki lapset ihailivat ja kehuivat hänen asuansa.
Kaksoset katselivat sivusta, hiljaisina ja tyytymättöminä. Kyllikki nautti täysin siemauksin onnesta, ja hänen silmänsä loistivat ilosta. Ulkoleikissä Kyllikki varoi hiekkalaatikkoa, ettei uusi mekko likaantuisi. Pian leikissä Kyllikki jäi hetkeksi näkymättömiin, kunnes äkkinäinen huuto käänsi kaikkien katseet. Siellä, lammikon reunalla, Kyllikki oli itkien repaleinen mekko yllään. Yläpuolella seisoi Iiris, nauraen julmasti. Kyllikki suri uutta mekkoaan, peläten isänsä pettymyksen. “Et ole mikään prinsessa, olet vain köyhä kerjäläinen!” Iiris ivasi. Tuon hetken suru kosketti minua syvästi näin, kuinka yhden lapsen erityinen päivä murskaantui toisen ilkeyteen. Se opetti minulle pysyvän muiston: en koskaan tahtonut satuttaa toista tahallani, vaan pyrin aina kohtelemaan muita lempeydellä ja ymmärryksellä.
