Eräänä päivänä veljeni soitti minulle ja kertoi, että hän perheineen oli lähdössä lomalle. Koska hän ei halunnut jättää äitiämme yksin kotiin, hän pyysi minua ottamaan äidin luokseni siksi aikaa. Suostuin, koska veljeni ja hänen perheensä olivat huolehtineet äidistämme jo pitkään. Äidilläni on aina ollut hieman vaikea luonne, ja hän tietää tasan tarkkaan, miten tehdä pienistäkin asioista iso juttu.
Kotona minulla oli vain yksi sänky, joten päätin suostua äidin pyyntöön ja nukuin itse lattialla. Aluksi kaikki sujui ihan hyvin. Mutta kun tuli nukkumaanmenoaika, äiti valitti, että sänky on epämukava ja jokin pistelee häntä selkään. Olin juuri ostanut sängyn, joten mitään vikaa siinä ei pitäisi olla. Kaivoin hänelle ylimääräisen täkin, toivoen että nyt hän tyytyisi kohtaloonsa ja viihtyisi. Mutta siitä ei ollut mitään apua. Hän ei rauhoittunut yhtään.
Seuraavana aamuna heräsin, keitin kahvit ja ryhdyin valmistautumaan töihin. Juuri ennen lähtöä äiti kysyi:
Minne olet menossa? Kuka tekee minulle insuliinipiikin?
Olin ällistynyt, koska kukaan ei ollut kertonut minulle mistään pistoksista. Kun soitin veljelleni, kuulin että äiti osaa kyllä itse pistää itselleen insuliinin. Niinpä menin rauhallisin mielin töihin, vaikka olin jo myöhässä puolitoista tuntia.
Kun illalla palasin kotiin, äiti makasi sohvalla ja hengitti raskaasti. Sain hänet hädin tuskin istumaan. Selvisi, että hän oli päivän aikana napostellut kaikenlaista, mitä hänen ei olisi pitänyt syödä, ja siksi hän voi huonosti.
Et välitä minusta ollenkaan, siksi minulle käy näin. Haluat kai, että kuolen tähän? äiti sanoi syyttävästi.
En voi lopettaa töitä ryhtyäkseni omaishoitajaksesi, vastasin hänelle.
Äiti pystyy kuitenkin edelleen huolehtimaan itsestään. Muutama vuosi sitten veljeni myi äidin asunnon ja osti itselleen ja perheelleen kolmiota, joten siksi äiti muutti heidän luokseen. Minulla ei ole aavistustakaan, miten suhtautua äidin oikkuihin. Hän käyttäytyy kuin pieni lapsi, mutta hänen temppuilunsa eivät tuota samaa iloa kuin lapsen kommellukset vaan päinvastoin. Välillä tuntuu, että äiti on todella raskas.
Nyt ymmärrän, ettei perheestä huolehtiminen aina ole helppoa joskus tarvitaan todella pitkää pinnaa ja kykyä asettaa omat rajat. Mutta kaiken keskellä muistan, että huolehtiminen toisaalta on sitä, että olemme läsnä niille, joita rakastamme vaikka se joskus olisi vaikeaa.
Press «Like» and get the best posts on Facebook ↓
