Muistan vielä, kuinka Vanhempani antoivat meille häälahjaksi jotakin harvinaisen arvokasta aivan uuden asunnon Helsingin Reijolasta! He ojensivat virallisessa tilaisuudessa meille avaimet ja vakuuttivat, että nyt olemme omistajia, mutta koska kyseessä oli uuden talon asunto, he olivat ostaneet sen suoraan rakennuttajalta, keskeneräisessä kunnossa. Anoppi tokaisi heti, että kun kerran heidän perheensä antoi meille asunnon, niin minun vanhempieni pitäisi osallistua remonttikustannuksiin. Vanhempani olivat jo aiemmin antaneet meille ison summan euroja, mutta he lupautuivat vielä auttamaan remontissa.
Heti häiden jälkeen päätimme tarttua toimeen ja aloittaa remontin saman tien. Isäni oli ammatiltaan kirvesmies ja hän huolehti tarvikkeiden ostosta minä olin apumiehenä ja toisinaan myös Aino tuli auttamaan.
Joskus myös appiukko oli mukana hommissa. Oli yhteinen päätös, ettemme vuokraa asuntoa ennen kuin remontti olisi valmis. Halusimme säästää rahaa ja asua sillä välin Ainon vanhempien luona.
Eräänä päivänä etsin meidän papereitamme ja silmiini sattui asuntoon liittyvä salkku. Jäin hetkeksi tuijottamaan papereita, kun järkytyksekseni huomasin, että asunnon omistajana ei lukenut Ainoa vaan hänen äitinsä!
Sinä iltana meidän piti isän kanssa lähteä hakemaan laattoja kylpyhuoneeseen, mutta pyysin häntä siirtämään ostosreissua. Kerroin isälle, mitä olin löytänyt, ja halusin keskustella, mitä tämä tarkoittaisi.
Miksi asunnon omistajana on Ainon äiti? Miksei siinä lue Aino? kysyin suoraan, kun kaikki olivat kotona.
Olet vielä lapsellinen, poikaseni! Totta kai asunnon on täytynyt olla minun nimissä, jottei meidän Ainomme vain loukkaannu, anoppi vastasi.
Tarkoitatko siis…?
Jos vielä joskus eroat ja päätät viedä puolet meidän asunnostamme!
“Meidän”? Onko oikein, että minä ja isäni teemme remonttia, joka maksaa lähes puolet asunnon arvosta? Mistä lähtien oletit, että eroaisin teidän tyttärestä, kun olemme juuri menneet naimisiin?
Äiti, pyysin sinua laittamaan asunnon minun nimelleni, mutisi Aino hiljaa.
Eli tiesit tästä tempusta?
En, tai siis… Tiesin, mutta käskin äitiä kyllä laittamaan asunnon minun nimelleni!
Aino, mikä ihana alku avioliitolle! Valheella!
On kulunut jo useampi päivä siitä, kun muutin takaisin omille vanhemmilleni. En tiedä mitä nyt tehdä. Aino yrittää puhua kanssani, mutta minun on mietittävä rauhassa. En olisi ikinä arvannut tällaista oveluutta heidän perheeltään, tosin ehkä kaikki vanhemmat toimivat näin…
Miten tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia?
Press «Like» and get the best posts on Facebook ↓
