Veljeni Mikko muutti valmistuttuaan toiselle, kaukaiselle paikkakunnalle töiden perässä. Hän aikoi asua siellä vain vuoden, säästää rahaa ja palata sitten kotiseudulleen ostamaan oman asunnon. Kohtalolla oli kuitenkin omat suunnitelmansa. Hän tutustui siellä erääseen tyttöön, ja he päättivät mennä naimisiin. Veljeni jäi sille paikkakunnalle. Emme tunteneet hänen vaimoaan. Sattui niin, että olin veljeni häiden aikaan yhdeksännellä kuulla raskaana ja pian synnyttämässä, joten päätimme, ettei minun pitäisi lähteä mihinkään. Isälläni ei ollut mahdollisuutta pitää vapaata töistä, joten äitini oli ainoa, joka osallistui häihin. Äiti ei ollut kovin läheisissä väleissä miniänsä kanssa, he vain tutustuivat ja siihen se jäi. Pari lähti häämatkalle, ja äiti palasi kotiin muutamaa päivää myöhemmin. Äiti sanoi, että tyttö oli kaunis, hymyileväinen ja mukava. Vuodet vierivät, emmekä me muut koskaan tutustuneet kunnolla veljeni vaimoon.
Tänä vuonna veljeni kertoi meille suurenmoisen uutisen. Hän oli suunnitellut monivaiheisen matkan. Ensin he tulisivat meille vaimon kanssa, sitten menisivät veljeni ystävän häihin, osallistuisivat luokkakokoukseen, tapaisivat vanhemmat meren rannalla ja lopulta palaisivat kotiin. He aikoivat olla meillä kaksi päivää. En nähnyt siinä mitään ongelmaa. Totta, meillä oli pieni asunto, mutta appivanhemmillani oli kesämökki vapaana. Anoppi sanoi, että saamme viettää siellä aikaa. Sitä ei kyllä oltu vuosiin remontoitu, mutta elämisen puitteet olivat ihan asialliset. Sinä päivänä olin hyväntuulinen ja odotin vieraita innokkaasti. He saapuivat ja siitä hetkestä lähtien ongelmat alkoivat. Veljeni esitteli meidät, ja jo ensi hetkillä kävi ilmi, että hänen vaimonsa, Suoma, oli kovin valittavainen. Matkalla tänne oli kuulemma ollut kuuma, meluisaa, epämukavaa ja niin edelleen.
Kun pääsimme kesämökille, päätin esitellä paikkoja. Bravoni Suoma katseli suihkua ja vessaa ilmeellä, kuin joku laitapuolenkulkija olisi yrittänyt suudella häntä. Hän otti Mikon sivuun, ja pari kuiskaili hetken. Sitten veljeni pyysi miestänikin viemään heidät kaupunkiin. Suoma sanoi, ettei tulisi suihkuun koskemaan. He lähtivät kaupunkiin, Suoma peseytyi, meikkasi ja sitten palasivat. Ruokien kanssa kävi samoin hän ei syönyt mitään mitä olimme laittaneet parhaamme mukaan tarjolle. Siellä oli kuulemma gluteenia, rasvaa ja mitä kaikkea muuta. Lopulta Suoma söi vain vihanneksia, ja niihinkin suhtautui epäilevästi. Eikä hän myöskään halunnut nukkua huoneessa, jonka olimme varanneet, vaan palasimme taas kaupunkiin pieneen asuntoomme. Seuraavana päivänä, kun lähdimme yhdessä kaupunkikierrokselle, hän oli entistäkin oikukkaampi milloin oli liian kuuma, milloin jalkoihin sattui, milloin oli tylsää. Lopulta hyvästelin heidät suorastaan helpottuneena. Mietin, kuinka veljeni on oikein jaksanut hänen kanssaan kaikki nämä vuodet. Meille riitti kaksi päivää.
Elämä opetti taas, että lähipiirissäkin voi olla ihmisiä, joiden maailmaa ja tapoja ei koskaan pysty täysin ymmärtämään. Tärkeintä kuitenkin on, että yrittää kohdata toisen avoimin mielin ja muistaa, että kaikilla on omat tapansa olla ja elää.
Press «Like» and get the best posts on Facebook ↓
