Isoäiti, saanko jäädä asumaan tänne vähäksi aikaa? nyyhkäisi Aune hiljaa. En jaksa enää elää hänen kanssaan.
Totta kai saat jäädä niin pitkäksi aikaa kuin haluat, lempeästi vastasi Elvi Hirvonen ja sulki lapsenlapsensa syliinsä. Onko hän taas ollut ilkeä?
On ollut, Aune huokaisi. Mutta äiti ei anna minun lähteä, kun ei halua joutua riitoihin hänen vanhempiensa kanssa. En vaan enää jaksa kestää häntä.
Elvi ei ollut koskaan oikein pitänyt Aunen äidistä, Liisasta. Kylmä, laskelmoiva nainen, jolle oma hyöty ja muiden mielipiteet olivat sydäntä lähempänä kuin kenenkään tunteet. Hän painosti Auneakin menemään naimisiin Matin kanssa ihan vain siksi, että Matin isä oli kaupungintalolla korkeassa virassa.
Lyökö Matti sua? Elvi kysyi matalalla äänellä.
Lyö, Aune purskahti itkuun.
Tietävätkö äiti ja isä? Elvi kysyi tarkkaavaisena.
Tietävät, Aune nyyhkytti hiljaa.
Ja eivät silti salli sinun lähteä hänestä? Elvi ihmetteli.
Niin, Aune sanoi hiljaa. Sanoivat, että jos jätän Matin, niin häpeän heidät tuttujen silmissä. Että minä olen itse syypää kun pitäisi olla mukautuvaisempi. Mutta miten muka taipua, jos toinen on ilkeä ja kova? En enää pysty, mummo.
Jos et jaksa, niin älä jaksa, Elvi silitti Aunen tukkaa. Ole täällä, minä puhun äitisi ja isäsi kanssa.
Mitä se tarkoittaa, että Aune lähti miehensä luota! huusi Liisa, kun Elvi soitti miniälleen. Palatkoon heti kotiin!
Älä huuda, Elvi tokaisi tiukasti. Aune ei tule sinne enää.
Tiedätkö paljonko laitettiin rahaa häihin? Liisa puuskahti tunnekuohussaan. Matin perhe on arvostettu, nyt Aune vain tuo meille häpeää!
Sinä sen häpeän olet tuonut ja silti sinua siedetään, Elvi vastasi hänelle kylmän rauhallisesti. Nyt kyllä riitti. Sait asiasi kuulla.
Elvi sulki puhelimen, ja Liisa viskasi oman puhelimensa seinään ja rääkyi anoppiaan törkein sanoin minkä osasi. Elvi soitti heti pojalleen Veikolle:
Tiesitkö, että tuo nilkki-mies lyö Aunea? Elvi tivasi.
Noh… Venytellen Veikko vastasi Kyllähän siitä puhetta on ollut, mutta mistä minä tiedän. Aune saattaa keksiä omiaan.
Oletko tosissasi vai teetkö itsestäsi idioottia? Elvi korotti ääntään. Tytärtäsi mies pahoinpitelee, ja sinä vaan mutiset? Eikö miehisyydestäsi löydy mitään selkärankaa?
Mitä minun pitäisi tehdä? Veikko kummasteli. Hänhän on Aunen mies.
Sinun pitäisi antaa sille perkeleelle opetuksen Elvi ärjäisi. Että oppii, ettei meidän tyttöä kohdella miten sattuu. Pitää tietää että Auneella on tukijoita eikä hän ole mikään orpo!
Älä sinä puutu, kyllä nuo selvittävät itse, Veikko tiuskaisi ärsyyntyneenä.
Teistä selvää, Elvi ärähti. Tyttärenne uhrasit oman mukavuutesi tähden.
Kaksi päivää myöhemmin ilmestyi ovelle kokonainen seurue: Matin vanhemmat ja Aunen omat. Liisa astui sisään ja vaati heti:
Aunen pitää palata miehensä luo!
Aune ei ole mitään velkaa kellekään, Elvi totesi. En ymmärrä teitä ollenkaan. Omaa tytärtänne kohtelette kuin vierasta. Hävettää.
Kaikki tämä sinun huonon vaikutuksesi takia! Liisa syytti. Minä en aio rikkoa välejä Unto Tapion kanssa yhden päähänpiston vuoksi!
Saisipa Tapio-poikansa ensin ymmärtämään, ettei naisen päälle käydä, Elvi vastasi Matin isälle katsoen suoraan Mattiin.
Matti laski silmänsä alas. Liisa puolusti vävyään:
Ei se nyt ollut niin paha. Sitä paitsi, eikös kaikki vanhat parit kinastele joskus.
Veikko, sanotko sinäkin näin? Elvi kysyi pojaltaan.
Anna heidän selvittää itse. Aune nyt vaan on kovin loukkaantuvaa tyyppiä, pitäisi sopeutua.
Elvi nousi ja pamautti kämmenellä Veikon poskelle, antoi korvapuustin Liisalle ja Matille. Kolmikko jäi hämmennyksissään tuijottamaan, Elvi sanoi:
Minäkin täältä rakkaudella läppäsin, huvikseni vaan. Eikö tunnu hyvältä? Otitko itseesi? Teilläkin vaan on liian loukkaantuva luonne. Menkää kotiin ja muuttakaa itsenne.
Elvi työnsi seurueen ovesta ulos.
Menkää, menkää! hän tuhahti. Ja ottakaa se nilkki mukaanne. Kerro Tapio-isällesi, että poikaa voisi vielä kasvattaa. Ja jos Nella kerran tahtoo Tapion perään mielistellä, menköön itse naimisiin hänen poikansa kanssa.
Minua ei tässä talossa enää nähdä! karjui Liisa Elville portaikosta.
Hyvä niin, Elvi vastasi. Kammottava anoppi ja kehno äiti.
Suljettuaan oven Elvi hieraisi käsiään ja sanoi elämänkokemuksella Aunelle, joka oli tähän asti piilotellut omassa huoneessaan:
Kuule, Aune, opettele pitämään puolesi. Elämässä tulee vielä monta, jotka yrittävät talloa alleen. Ei kannata elää muiden vuoksi siitä ei kiitosta kuitenkaan saa.
Sinä voit sanoa Veikolle, että panee äitinsä ruotuun! kiljui Liisa miehelleen Mitä ihmiset nyt ajattelee? Aunen liitto Matin kanssa oli meille pääsy parempiin piireihin, ja jos hän eroaa, kaikki on pilalla! Kaikki, kuuletko?!
Miksi sinä sinne haluat? Veikko vastasi väsyneenä. Eikö meille riitä jo?
Ei! Ei! Liisa vaahtosi. Haluan rahaa, asemaa ja arvostusta! Haluan, että muut kadehtivat!
Veikko huokaisi raskaasti. Päätä särki jatkuvasta huudosta ja teki mieli piiloutua. Viime aikoina Liisa oli muuttunut sietämättömäksi. Veikko olisi halunnut huutaa: “Ole jo hiljaa!” mutta sanoi vain:
Yritän puhua äidilleni.
Yritän puhua äidilleni, Liisa matki pilkallisesti. Lässynläätä!
Veikko meni sanattomana toiseen huoneeseen. Hän vierasti riitelyä ja konflikteja. Oli helpompaa myöntyä kuin puolustaa omia mietteitään.
Seuraavana päivänä Veikko tuli taas äitinsä luo.
Älä edes pyydä! Elvi pamautti jo ovella.
En pyydäkään, Veikko vastasi rauhallisesti.
Miksi sitten tulit? Elvi tuhahti.
Saanko jäädä tänne hetkeksi asumaan? Veikko sanoi.
Saitko tarpeeksesi? Elvi kysäisi lempeämmin.
Liisan kanssa on ollut rajua, Veikko huokaisi. Ihan kuin olisi lähtenyt lapasesta.
Olet itsekin syyllinen, Elvi sanoi. Pitää uskaltaa pitää puoliaan. Kun annat toisten kävellä yli, alat maistua niille liiankin helposti.
Veikko nyökkäsi, ja Aune istui hänen viereensä ja painoi päänsä isän olkapäälle. Hän tiesi hyvin, että äiti oli aina alistanut isää, ja että hiljainen ja hyväntahtoinen Veikko ei kyennyt koskaan puolustautumaan.
Onneksi Aunekin ehti lähteä huonoista oloista, Elvi totesi lempeästi katsoen lapsenlapseensa. Kumpikin olette vastuussa omasta elämästänne. Siitä riippuu, millaista elämästänne tulee. Ymmärrättehän, höpönassut?
Aune ja Veikko nyökkäsivät, Elvi pudisteli päätään ja sanoi:
Kaikkea pitää vielä teille opettaa.
Samana päivänä Veikko haki tavaransa ja kertoi Liisalle muuttavansa pois. Liisa reagoi kuten aina kaikelle, mikä ei sopinut hänen suunnitelmiinsa riehumalla, paiskomalla astioita ja viskomalla tavaroita Veikon suuntaan.
Matti soitteli Aunelle joka päivä, ensin pyytäen palaamaan, kunnes muuttui vaatimuksiksi ja lopulta uhkauksiksi. Mutta Aune pysyi lujana, hän ei halunnut palata vanhaan elämään. Hänellä oli jo uusia suunnitelmia.
Viikon kuluttua ovensuussa seisoi Mattin isä, Unto Tapio, jyrisevällä äänellä:
Oletteko kaikki täällä menettäneet järkenne? Toinen karkaa miehestään, toinen vaimostaan! Loppuu nyt tuollainen, palatkaa kotiinne! Ja Elvi, sinä lakkaa yllyttämästä niihin typeryyksiin!
Aune ja Veikko eivät ehtineet vastata mitään, kun Elvi nosti kätensä lantiolleen ja vastasi uhmakkaasti:
Mikä oikeus sinulla on tulla tänne kyyläämään? Mene kotiisi ja opeta itse poikaasi käyttäytymään!
Olen jo puhunut pojalleni, Unto Tapio vastasi jo vähän rauhoittuneena. Ei hän enää tee niin.
Olisitpa puhunut ennen kuin ehti tehdä, Elvi tuhahti.
Miksi pitää pilata nuoren tytön elämä? Unto Tapio tähyili. Matti tykkää Aunesta, eiköhän tämä vielä hyväksi käänny. Mutta älkää tuhotko meidän mainettamme, muuten minäkin levitän, että Matti jätti Aunen, kun tämä oli laiska tai huikentelevainen.
Älä, Unto, uhkaile minua, Elvi vastasi viileän rauhallisesti. Minäkin voin kertoa, miten sinä kiusasit pikkupoikana kaikkia luokassa ja pissasit housuihin opettajan tunnilla. Kumpiko mahtaa mielenkiintoisemmalta kuulostaa kylällä: että poikasi ei miespuolena kelvannut vaimolleen, vai että itselläsi oli märät housut koulussa?
Unto Tapio kalpeni ja kysyi:
Sinäkö niin sanoisit?
Elvi oli ollut hänen opettajansa kansakoulussa, ja kaikki olisivat varmasti uskoneet kaiken, mitä olisi keksinyt kertoa – oli se sitten totta tai ei. Vaikka myöhemmin voisi kaiken kumota, huhu jäisi kylään kiertämään.
No, en tiedä, Elvi vastasi vakavasti. Kaikki riippuu sinun käytöksestäsi.
Unto sekunniksi muuttui taas pikkupojaksi, mutta nappasi pian itsensä kasaan ja sanoi:
Ymmärsin.
Siinäpä mies, jolla on järki päässä! Elvi sanoi iloisesti. Ja vielä odotan lomalippuja kylpylään itselleni ja Aunelle niinpähän saamme “parannella sielun haavoja”. Samalla kerrot kaikille, että minä ja Aune lähdimme pois hoitamaan sairasta isoäitiä.
Unto Tapio mietti hetken. Vaikka oli arvostetussa asemassa, Elvi pysyi hänen ensimmäisenä opettajanaan, hyvin vaikea oli kisata hänen kanssaan. Hän osasi aina käyttää sopivaa kieltä, joskus porkkanaa, joskus keppiä ja joskus pelotetta.
Hyvä on, saatte liput kylpylään, Unto Tapio sanoi lopulta. Pyydän muutenkin anteeksi puolestani. En ollut tarpeeksi hyvä kasvattaja.
Niin se on, Elvi myönsi. Mene nyt sitten ja tee poikasi paremmaksi ihmiseksi. Ja muista, Unto, elä rehellisesti, äläkä elä vain muiden mielipiteiden mukaan. Silloin et joudu koskaan häpeään.
Unto nyökkäsi ja lähti. Lippunsa Elvi ja Aune saivat, kuten oli sovittu. Se ei muuttanut Elvin ja Unton välejä, Unto kunnioitti Elviä yhä. Ja Aunesta Untokin piti ja harmitteli syvästi, ettei Matti osannut pitää kiinni vaimostaan.
Aunen ja Matin ero astui voimaan vasta vuoden päästä. Silloin kumpikin oli jo uudessa parisuhteessa, joten kaikki sujui rauhallisesti. Aune meni uudelleen naimisiin ja elää onnellisena miehensä ja kahden lapsensa kanssa. Isoäiti Elvi pääsi asumaan Aunen luo aivan kuten Elvi oli aikanaan ottanut Aunen luokseen.
Veikko ei koskaan eronnut Liisasta, mutta jäi asumaan äitinsä luo, niin kuin ennenkin.
