Olen kaksikymmentäyhdeksänvuotias. Ehkä olen maailman sinisilmäisin nainen, sillä vielä hiljattain uskoin, että perheessäni kaikki oli kunnossa. Olin väärässä valitessani puolisoni. Mieheni osoittautui pettäjäksi ja itsekeskeiseksi. En vieläkään pysty käsittämään, että hän teki näin minulle.
Olemme tunteneet toisemme kymmenen vuotta, naimisissa olemme olleet kuusi. Hänen nimensä on Samuli, ja hänestä jäi mieleen huolehtiva ja turvallinen kuva hän piti huolta minusta ja lapsistamme. Meillä on poika ja tytär. Minun tuellani Samuli perusti yrityksen, joka alkoi tuottaa hyvin euroja.
Olen työskennellyt myyntiassistenttina. Viime aikoina perustin oman verkkokaupan, jossa myyn vaatteita. Kun tyttäremme on päiväkodissa ja poika nukkuu päiväuniaan, jatkan töitä ja kerään tuloja.
Painoni on pyörinyt aina viidenkymmenenneljän kilon tuntumassa. Lapsen syntymän jälkeen lihoin kaksikymmentä kiloa. Toivoin aluksi, että arki kahden lapsen kanssa auttaisi painoa putoamaan kuin itsestään, mutta todellisuus osoittautui toisenlaiseksi. Otin tavoitteeksi laihduttaa: söin terveellisesti, liikuin säännöllisesti, join paljon vettä ja jätin vehnän pois. Paino ei kuitenkaan hievahtanut, ja se ahdisti minua kovasti. Aloin tuntea oloni epävarmaksi ja riittämättömäksi.
Toisen synnytyksen jälkeen en enää tunnistanut itseäni. Minusta ei tuntunut naiselliselta eikä viehättävältä. Samuli muuttui silmissäni hän lopetti suukottelun ja halaukset. Muusta en edes puhu. Olen unohtanut, koska viimeksi vaihdoimme oikeasti ajatuksia. Nykyään keskustelumme rajoittuivat arjen suoriutumiseen ja lasten asioihin.
Myönnän, ennen lapsia olin itsevarma ja tunsin oloni hyväksi. Nytkin tunnen oloni epämukavaksi, kun katson peiliin ja tiedän, että suhteemme on osin siksi alkanut murentua. Päätin korjata tilanteen. Eräänä päivänä halusin yllättää mieheni ja vein hänelle lounaan toimistolle. Astuin oven taakse ja kuulin keskustelun:
“Rakas, älä huolehdi, tulen luoksesi työpäivän jälkeen. Sanoin vaimolle, että olen kiireinen töissä. Hän ei edes tiedä, että olet olemassa!”
En astunut sisään. Käännyin ja lähdin.
Hän ei ymmärrä minä lihoin, koska synnytin meidän molempien lapset. Ei hänkään ole täydellinen, painoa löytyy hänelläkin.
Aloin miettiä, pitääkö Samuli minua kaiken lisäksi tyhmänä?
En vain pystynyt kertomaan Samulille, että kuulin kaiken. Mitä minun pitäisi tehdä? Hakea avioero? Entä lapset mitä heille tapahtuisi ilman isää? Vai teeskennellä, ettei mitään ole tapahtunut? Tuskin siihen pystyisin.
Päätin ainakin jatkaa itsestäni huolehtimista. Ilmoittauduin kuntosalille. Ensin aion näyttää miehelleni, ketä hän on menettämässä ja sitten, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Press «Like» and get the best posts on Facebook ↓
