Kuinka erosimme vaimoni kanssa
Kyllä, me päätimme, että näin on parempi. Sovimme siitä rauhassa, olimme molemmat tyyniä. Vitsailimme jopa keskenämme. Olemmehan kuitenkin sivistyneitä ihmisiä.
Vaimo pakkasi tavaransa. Otti koiramme mukaan myös.
Hän lähti.
Kolmeksi päiväksi pikkusiskonsa luo Espooseen.
No, tytöillä oli selvästi tarve viettää lomaa kahdestaan. Makailla sohvalla niin paljon kuin huvittaa, höpötellä, katsella elokuvia, syödä Fazerin suklaata sängyssä, kikattaa Instagram-kuvilleen ja hemmotella pientä karvaturriaan.
Entä minä? En tehnyt mitään erityistä. En lähtenyt ostamaan kaljaa, en soittanut kavereita ryyppäämään. Mitä minä sellaisella.
Lähinnä paukutin aamulla musiikit kovalle. Ai niin, ja pesin lieden sekä jääkaapin siinäpä minun hurjat seikkailuni.
Eilen vaimo ja koira tulivat takaisin. Illalla. Kyllä siinä halailtiin ja vaihdettiin pikaiset pusut, totta kai. Ehdotin jopa yhteistä koiralenkkiä, vaikka normaalisti vaimo käy ulkoiluttamassa koiran nopeasti yksin. Pukimme koiran lämpöiseen villapaitaan ja lähdimme seikkailemaan ympäri kotitalomme. Kävelimme rinnakkain ja juttelimme kaikenlaista. Huomasimme vasta myöhemmin, että koiralta oli tippunut toinen talvisaapas matkalle.
Yleensä iltaisin katsomme elokuvia tai luemme kirjoja, mutta tällä kertaa emme katsoneet tai lukeneet mitään. Kävimme vain aikaisin nukkumaan.
Tiedättekö, olen täysin varma, että pienet erossaolot tekevät hyvää parisuhteelle. Ihan oikeasti, minusta olisi hyvä sellainen pitää vähintään pari kertaa vuodessa. Ilman riitelyä tai mitään dramaattista “muutan äidin luo!” -showta. Ei, vaan terveet tauot. Sopii etukäteen, että toinen lähtee vaikka kolmeksi päiväksi siskon luo, mökille Mäntyharjulle, kaverin luo makkaranpaistoon, mahdollisuuksia kyllä riittää.
Pieni loma toisistaan on oikeasti tärkeää ja hyödyllistä, vaikka kaikki olisi hyvin. Elämään tarvitaan kuitenkin aina vähän vaihtelua. Parisuhdeonni, se on mainio juttu, mutta tarina kaipaa toisinaan uutta käännettä ja sehän on vain hauskaa.
Ja miehelle tällainen yksinolo on välillä ihan välttämätöntä. Ei mitään erakoitumista, eikä aamuviinaa vain hetki itselleen. Ehkä naistenkin tarvitsee, siitä en ole varma, en ole paras asiantuntija. Mutta tuntuu siltä, että nainen on paljon sosiaalisempi ja tarvitsee kohtaamisia. No, en tiedä, en ole ekspertti.
Miehelle pieni erakoituminen on joskus suorastaan elinehto. Miksi miehet muka lähtevät kalastamaan viikonloppuisin? Tarvitsevatko he muka kalaa? Eivät todellakaan. Heidän pitää olla hetki yksin, tuijottaa järveä, kuunnella lintujen ääniä. Meditointia parhaimmillaan.
Mutta tärkeintä on paluu yhteen. Se hetki, ystävät, siinä on iloa, hellyyttä ja intohimoa. Tätä vartenhan sitä tehdään. Hei taas, rakas!
Ja sitten mennään nukkumaan mitä aiemmin, sen parempi.
