Miksi tuoda omat ruuat joulupöytään? Mieheni sisko ja veli perheineen ovat viettäneet jokaisen joulun kanssamme jo viiden vuoden ajan. Olen laittanut kaiken ruoan itse, kattanut pöydän, hoitanut kaiken järjestelyn ja siivonnut heidän jälkensä — he ovat vain juhlineet. Viime vuonna kärsivällisyyteni kuitenkin loppui ja sain tarpeekseni. Koin kaiken fyysisesti, henkisesti ja taloudellisesti liian raskaaksi. Viime vuonna yritinkin jakaa vastuut kaikille. Mutta äskettäin anoppini ehdotti, että koska he ovat jo iäkkäitä ja aika on rajallista, järjestäisimme taas yhteisen juhlan luonani. Soitin siis mieheni veljelle ja siskolle ja kerroin, että äiti toivoo yhteistä joulua. Ensin he olivat innoissaan, sanoivat, että äidin toive on tärkeä ja suostuivat heti. Kerroin, että meidän täytyy jakaa ruokalajit kaikille: kuka laittaa mitäkin ja mitä kukin tuo. Minä lupaan valmistaa lämpimät ruoat ja tehdä kakun. Heidän tehtäväkseen olisi tehdä pari salaattia, tuoda kalaa, lihaa, juustoa, hedelmiä sekä juotavat. Jokainen toisi jotakin juomapuolelle. Kun olin luetellut kaiken, ilo katosi heidän äänestään. He sanoivat, ettei ole aikaa laittaa ruokaa, kun töitä on ja kaiken pitäisi vielä ostaa ja valmistaa. Lisäksi he eivät näe syytä tuoda omia ruokia — haluaisivat vain juhlia omassa kodissaan. Kysyin heiltä: entä äiti? Ja tiedätkö, mitä he sanoivat… Soitamme hänelle joulutervehdyksen ja siihen se jää. Eli he eivät halua jakaa vastuuta ja ostoksia. En ole vielä kertonut anopilleni. Enkä tiedä, miten sen hänelle kertoisin. Hän tulee olemaan todella pettynyt. Mitä minun pitäisi tehdä tässä tilanteessa? Pitäisikö minun sittenkin viettää tämä joulu jälleen yksin kaiken järjestäjänä?

Miksi tuoda omat ruoat?

Miehelle siskonsa ja veljensä perheineen ovat viettäneet jokaisen joulun meidän luona jo viiden vuoden ajan. Olen laittanut kaikki ruoat itse, kattanut pöydän, huolehtinut kaikesta ja siivonnut vielä jäljet heidän lähdettyään. He ovat vain nauttineet juhlista. Viime jouluna mittani kuitenkin täyttyi, ja sain kunnolla tarpeekseni. Kaikki tuntui liian raskaalta niin fyysisesti, henkisesti kuin taloudellisestikin.

Niinpä viime vuonna päätin, että vastuuta on jaettava kaikille.

Nyt viime aikoina anoppi on yrittänyt vedota siihen, että he ovat jo vanhoja, eikä aika ole helppoa, joten hän haluaisi taas joulujuhlan meidän kotona.

Soitan sitten mieheni siskolle ja veljelle, ja kerron, että äiti haluaisi meidän kokoontuvan yhteen jouluna. Aluksi he olivat tosi innoissaan ja totesivat, että tietysti, pitää kuunnella äitiä ja suostuivat.

Sen jälkeen sanoin, että meidän olisi jaettava juhlien ruoka- ja järjestelyvastuut. Sovitaan kuka tekee mitä ja mitä kukin tuo.

Tarjouduin tekemään lämpimät ruoat valmiiksi, kaksi erilaista pääruokaa ja lisäksi leivon kakun.

Heidän tehtäväkseen jäisi tuoda kaksi salaattia, kalaa, lihaa, juustoa, hedelmiä ja juomat jokainen toisi jotain juotavaa.

Kun luettelin kaikki vastuut, heidän iloinen äänensävynsä hävisi saman tien. Siskonsa totesi, ettei ehdi kokata mitään kun on kiire töissä, ja että kaikki pitäisi ensin ostaa ja sitten vielä valmistaa. Lisäksi he eivät nähneet syytä miksi tuoda mitään ruokaa. Sanoivat vain, että ehkä sitten pitävät joulun omilla kodeillaan.

Kysyin vielä, miten sitten käy äidin ja arvatkaa, mitä he vastasivat He toivottavat vain hyvät joulut puhelimessa, eikä muuta.

Eli eivät halua jakaa työtä tai kuluja. En ole vielä puhunut asiasta anopin kanssa, enkä tiedä miten hänelle kertoisin. Hän varmasti loukkaantuu.

Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Ehkä minun vain täytyy järjestää joulu taas itsekseni, kuten ennenkin?