Teet paljon rahaa, eikö niin? Vaimoni sisko pyysi lainaa ja lähti sitten lomalle Hankoon Tänä kesänä, rakas vaimoni sisko tuli meille kylään. Kutsuin häntä lempinimellä “perheen lemmikki”, sillä jokaisessa suvun kokoontumisessa äiti, isä ja kaikki muut jaksavat puhua vain hänestä – hän oli loistava koulussa, valmistui yliopistosta ja sai töitä omalta alaltaan, eikö olekin täydellinen tytär? Toisaalta vanhempi tytär – eli vaimoni – ei edes saanut opintojaan valmiiksi, meni vaan naimisiin. Mutta se ei haitannut, sillä minulla oli menestyvä yritys, asunto, auto ja hyvä tulotaso, olin siis kohtuullisen varakas. Siitäkin huolimatta perheen paras tytär oli silti vaimoni sisko. Tänä kesänä vaimoni sisko siis vieraili meillä ja pyysi minulta lainaa, kun halusi hakea asuntolainaa eikä ollut säästänyt tarpeeksi käsirahaa. Minulle se ei ollut iso summa, joten annoin rahat. Hän vakuutti työskentelevänsä kunnallisella sektorilla ja maksavansa velan ajallaan takaisin. Niinpä hän sai rahat, ja miltei vannoi maksavansa ne takaisin joka kuukausi. Vain viikkoa myöhemmin hän kuitenkin matkusti Hangon rannoille. Olin rehellisesti sanottuna hämmentynyt, sillä joku jolla ei ollut varaa asuntolainan käsirahaan, löysi kuitenkin rahat lomamatkaan. Hän oli ottanut kesäloman ja kertoi suvulle, että oli säästänyt koko vuoden tätä matkaa varten – mutta yksi asia pisti silmään: asuntolainaa hän ei ollut enää hakemassakaan. Kysyin asiasta, ja hän vain totesi muuttaneensa mielensä. Pyysin häntä palauttamaan lainaamani rahat, johon hän vastasi ettei ollut rahaa jäljellä – kaikki menivät Hangossa. Siinä vaiheessa ymmärsin, ettei hän ollutkaan koskaan aikonut ostaa asuntoa. Pyysin sitten kohteliaasti, että hän palauttaisi velkansa mahdollisimman pian, sillä olin antanut rahat asuntokauppaa varten, en Hangon rantapäiviin. Hänen vastauksensa loukkasi minua pahasti: – Teen kyllä tulevaisuudessa paljon rahaa, voit odottaa – nyt ei ole antaa. Miten arvelette tarinan päättyneen? Aivan, hän meni kertomaan anopille että pyysin rahoja takaisin ennen aikojaan, että näin ei sovi kohdella sukulaisia – ja kas, taas nuoremmasta tyttärestä tuli perheen enkeli, ja me olimme vain ne rikkaat hirviöt!

Tienaat varmaan reilusti, eikö vaan? Vaimoni sisko lainasi minulta rahaa ja lähti sitten lomalle Saaristomerelle.

Tänä kesänä vaimoni rakas pikkusisko tuli meille kylään. Olen leikillisesti kutsunut häntä lemmikiksi, sillä sukulaisjuhlissa äiti, isä ja muut puhuvat aina hänestä hän oli loistava koulussa, valmistui yliopistosta, sai työpaikan omalta alaltaan, eikö olekin täydellinen tytär?

Vaimoni isosisko taas ei edes saanut opintojaan päätökseen, meni vain naimisiin. Se ei kuitenkaan haitannut heitä, koska minä olin taloudellisesti vakaalla pohjalla, oli oma yritys, asunto, auto ja kelpo tulot. Silti se parempi tytär oli aina vaimoni pikkusisko.

Tänä kesänä tämä pikkusisko saapuu meille ja pyytää minulta lainaa, koska aikoo hakea asuntolainaa eikä ole tarpeeksi säästöjä käsirahaan. Rahasumma ei minulle ollut iso juttu, joten suostuin nopeasti. Hän kertoi työskentelevänsä kaupungin virastossa ja vakuutti, että maksaa velan takaisin ajallaan.

Hän siis sai lainan ja miltei vannoi, että maksaa joka kuukausi osan pois. Mutta vain viikkoa myöhemmin hän suhahti jo Saaristomerelle lomalle. Olin ihan ihmeissäni miten joku, joka ei saanut kasaan käsirahaa asunnon ostoon, löysi rahaa lomamatkaan?

Hän ilmoitti ottaneensa lomaa töistä ja kertoi sukulaisille, että oli säästänyt koko vuoden matkaa varten. Yksi pieni yksityiskohta: hän ei ollut koskaan edes hakenut asuntolainaa. Kysyin häneltä asiasta, johon hän totesi vain muuttaneensa mielensä.

Pyysin häntä palauttamaan lainaamani rahat, mutta vastaus oli, ettei hänellä ole penniäkään kaikki olivat menneet lomalla. Silloin ymmärsin, ettei hänellä ollut koskaan aikomustakaan ostaa asuntoa.

Pyysin kauniisti, että hän maksaisi velan mahdollisimman pian, koska olin antanut rahat asunnon ostoa varten, en lomailuun. Hänen vastauksensa loukkasi reippaasti:
Tienaan kyllä myöhemmin, voit odottaa. Nyt ei ole rahaa.

Arvaatte varmasti, miten tässä kävi. Hän meni kertomaan anopille, että olin pyytänyt rahoja takaisin ennen sovittua aikaa ja että sukulaisten kesken ei toimita niin. Pian hän olikin jälleen koko suvun silmissä viaton enkeli, ja me olimme ahneita, rikkaita hirviöitä.