Esimieheni oli se, joka kertoi minulle, että mieheni pettää minua.
Olin naimisissa ja työskentelin pienessä yrityksessä Helsingissä. Esimieheni oli eronnut, yksi mies, joka oli pitkään flirttaillut kanssani. En ollut töykeä, mutta hän osasi olla sinnikkään suorasukainen. Pidin kuitenkin rajat selvästi paikoillaan sanoin useamman kerran, että minulla on puoliso ja hänen käytöksensä tekee oloni kiusalliseksi, koska muutkin olivat alkaneet huomata sen toimistolla. Hän sanoi ymmärtävänsä ja jatkoimme töitä asiallisesti.
Eräänä päivänä esimieheni pyysi minut huoneeseensa. Hän sulki oven ja sanoi, että jutellaan hetki henkilökohtaisesta asiasta. Hän kysyi, matkustaako mieheni yhä viikonloppuisin. Vastasin myöntävästi. Silloin hän sanoi suoraan:
Näin hänet toisen naisen kanssa.
Hän selitti, että hänen vuoropäällikkönsä oli viettänyt iltaa ystäviensä kanssa Turun yökerhossa. Esimieheni oli tullut myöhemmin samaan paikkaan, ja siellä he olivat tunnistaneet mieheni. He näkivät hänen suutelevan toista naista. Sanoin ensin, etten usko. Silloin hän näytti minulle kännykällä videon.
Video ei ollut kovin selkeä. Se oli kuvattu hämärässä, kaukaa ja taustalla bassot jytisivät. Mutta tunnistin mieheni vaatteista, eleistä, kävelystä ja erityisesti sivuprofiilista. Yhtään epäilystä ei jäänyt. Sain valtavan raivon, häpeän ja avuttomuuden tunteen. Poistuin toimistosta ja kiirehdin kotiin. Sinä iltana otin asian heti puheeksi kotona. Mieheni kiisti ensin kaiken, mutta lopulta myönsi, että oli tehnyt “vain virheen”. Hän ei silti suostunut lähtemään yhteisestä vuokra-asunnostamme.
Seuraavat puoli vuotta oli yhtä helvettiä. En halunnut enää olla hänen kanssaan, mutta hän ei suostunut muuttamaan pois. Asunto oli vuokralla molempien nimellä, ja hän piti itsepintaisesti kiinni oikeudestaan jäädä. Elämästä tuli sietämätöntä hän soitti musiikkia aamuyöstä, toi kavereita kylään ilmoittamatta, jätti kaiken likaiseksi ja heitteli ilkeitä huomautuksia. Riidat vain pahenivat kerta kerralta. Nukun huonosti ja olin jatkuvasti ahdistunut.
Eräänä päivänä tarkistin vuokrasopimuksen ja huomasin, että se oli pian umpeutumassa. Silloin tajusin: tämä koti ei ole minun eikä minun tarvitse enää sietää tätä. Aloin etsiä asuntoa itselleni, pakkasin tavarani, kirjoitin uuden vuokrasopimuksen ja lähdin. Ei ollut mitään hyvästejä. Otin mukaan vain välttämättömät ja suljin koko luvun elämästäni.
Sinä aikana esimieheni seurasi kaikkea vierestä. Ensin vain tukena hän kysyi vointiani ja tarjosi apua, jos sitä tarvitsin. Vähitellen aloimme puhua enemmän myös työn ulkopuolella, ensin viestein, myöhemmin kahvilla. En etsinyt mitään parisuhdetta, kaipasin vain rauhaa. Hän kunnioitti sitä täysin meni kuukausia ennen kuin välillemme syntyi mitään muuta.
Pian löysin myös uuden työnteon paikan. En vaihtanut siksi, että hän oli esimieheni, vaan koska sain paremman tarjouksen, enemmän palkkaa ja mielenkiintoisemman tehtävän. Jätin vanhan työni. Sitten suhteemme muuttui täysin. Hän ei enää ollut pomoni. Olimme vain kaksi ihmistä yhdessä.
Tänään olemme olleet yhdessä vuoden.
Entinen mieheni jäi pois elämästäni. Menetin avioliiton mutta sain rauhan ja rinnalleni hyvän miehen.
