Minulla on ystävä, Jukka, joka täytti hiljattain 54 vuotta. Hän on ollut naimisissa kahdesti, aikuiset lapset jo omillaan. Eron jälkeen mies asustelee Helsingissä, tekee töitä, pitää itsestään huolta eikä pelkää hypätä uusiin suhteisiin suomalaisella sinnikkyydellä tietenkin. Taannoin Jukka kertoi kolmesta treffistään, ja niistä hänelle kirkastui paljon muutakin kuin kahvikupin pohja.
Ensimmäiset treffit 45-vuotiaan kanssa: Missä sun auto on?
Treffikumppani oli viimeisen päälle laitettu, selvästikin tiesi oman arvonsa. Juttu luisti hyvin kunnes kävi ilmi, ettei Jukalla ole autoa.
Miten sä matkustelet mökille ilman autoa?
Entä jos sataa vettä?
No miten hoituu kauppareissut Itäkeskukseen?
Samat kysymykset kiersivät kuin banaanit Prisma-tarjouksessa. Lopulta kävi selväksi: kiinnostuksen kohteena ei ollut Jukka itse, vaan hänen statuksensa tai pikemminkin, se puuttui. Jukka hymyili ja totesi itsekseen:
Jos peltilehmä menee sielun edelle, se ei ole mun juttu.
Lopputulos: ulkoinen varmuus ei tarkoita vielä sisäistä kypsyyttä.
Toiset treffit 37-vuotiaan kanssa: Tykkään vanhemmista miehistä.
Tämä tapaus oli nuorekas ja tarmokas, kaksi lasta ja asuntolaina niskassa. Sanoi suoraan hakevansa luotettavaa miestä. Jukalle kävi nopeasti selväksi: hakusessa oli vakaus, ei niinkään kipinöivä rakkaus. Juttu kuitenkin luisti leppoisasti.
Hauskaahan sen kanssa oli, mutta en antanut itseni huksata mihinkään pilvilinnoihin. Välillä on ihan ok vain nauttia mielenkiinnosta ilman jatko-odotuksia.
Lopputulos: nuoruudessa on potkua, syvyys löytyy muualla.
Kolmannet treffit 58-vuotiaan kanssa: Nyt sulla on velkaa.
Alku näytti täydelliseltä: aktiivinen ja huoliteltu nainen, älykästä jutustelua ja yhteistä huumoria, molemminpuolista kunnioitusta. Jo seuraavana päivänä tuli puhelu:
Lähdetään mökille, pitää kolata lunta katolta! Autossa jo istutaan, mukaan vaan.
Jukka ihmetteli.
Auttaminen ok, mutta jos pyyntö muuttuu käskyksi, mielenkiinto lopahtaa siihen paikkaan.
Lopputulos: itsenäisyys on hyvä juttu, mutta käskyttäminen pilaa fiiliksen vaikka olisi kuinka mukavaa seuraa.
Mitä Jukka lopulta ymmärsi?
Jokainen näistä naisista oli omalla tavallaan kiehtova: elämänkokemusta ja persoonallista sävyä piisasi. Mutta Jukka oivalsi tärkeimmän:
En kaipaa enää myrskyä. Haluaisin vierelleni ihmisen, jonka kanssa voi olla rauhassa ja rehellisesti ei painetta eikä tunteiden pelejä.
Yli viisikymppisenä romantiikka ei katoa se vain kypsyy. Ja ehkä juuri silloin aukeaa mahdollisuus oikeaan rakkauteen: vähemmän harhaa, enemmän lämpöä. Tällä reseptillä jaksaa vaikka pimeän marraskuun!
