Vakuutin poikani eroamaan – ja nyt kadun katkerasti… – Miniä toi taas eilen lapsenlapseni viikonlopuksi, – valitti naapurini Leena minulle porraskäytävässä. – En saa lasta millään syömään kunnolla! “Äiti sanoi, että prinsessat eivät syö paljon!” – sanoo tyttö, söi pari lusikallista ja se oli siinä! Vihreänä nälästä koko tyttö, ihan hohtaa jo! Leena ei koskaan pitänyt poikansa Arin vaimosta Oonasta – eikä vähiten siksi, että Oona oli seitsemän vuotta Aria vanhempi. Ari oli vasta valmistunut lukiosta, kun he tapasivat. – Ei se ollut naisen naista nähnyt ennen Oonaa! – naapurini päivitteli. – Ihmekös tuo että innostui – vanhempi nainen vietteli kokemuksellaan ja sillä hyvä! Mutta Oona oli upean näköinen, muodissa kiinni, piti itsestään huolta ja teki hyvää uraa. Ei ihme, että Ari oli rakastunut korviaan myöten. Oona harrasti terveellistä ruokaa ja liikuntaa, ja opetti saman myös tyttärelleen: syödään maltilla, ei ahmita, kunnioitetaan omaa terveyttä. Parin kuukauden seurustelun jälkeen Oona tuli raskaaksi – ehkäpä kostoksi anopilleen, joka vastusti suhdetta kaikin keinoin – tai sitten vain sattuman oikusta. Sillä välin Ari oli tehnyt päätöksensä: hän menisi Oonan kanssa naimisiin. Hän oli vain 18, Oona 25. Ari haki ammattikouluun ja teki töitä opintojen ohessa elättääkseen uuden perheensä – ensin vuokrayksiössä, sitten opiskelija-asunnossa. Nuoret olivat onnellisia, mutta appivanhempi ei luovuttanut; kritisoi Oonaa ruoanlaitosta, paidan silittämisestä ja tyttären vaatteista. Milloin mikäkin oli huonosti. Oona väsyi tähän jatkuvaan naputukseen ja piti yhteydenpito anoppiin miniminä. Hän kuskasi tytärtään päiväkotiin ja harrastuksiin – tanssiin, shakkiin – juoksi töiden ja oman ajan välillä, kävi salilla, kampaajalla… Kotiin hän enää harvoin ehti. Ari tuli kotiin, mutta kotona oli hiljaista – tytär treeneissä, vaimo menossa hänkin. Samassa talossa asui myös Marja, 38-vuotias leski kahden teini-ikäisen kanssa. Eräänä iltana hän pyysi Arilta apua, kun yhteiskeittiön hana vuoti. Ari avusti, ja Marja kiitti kutsumalla hänet kotiruualle: makaronia ja lihapullia. Oona ei yleensä ehtinyt kotiruokaa laittaa – Ari söi mielellään. Siitä lähtien Marja kutsui Aria syömään, kun tämä jäi yksin kotiin. Pian arkiset illat keittön pöydän äärellä toivat heitä lähemmäs – ja eräänä iltana välille syttyi kipinä, joka muutti kaiken. Opiskelija-asunnossa huhut ja naapureiden katseet kiersivät nopeasti. Joku päätti kertoa Oonalle, ettei Ari käy Marjalla vain juttelemassa… Seurasi iso riita, joka sai koko kerroksen kihisemään: Oona heitti Arin ulos, eikä pojan ollut muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä Marjan luo. Oonan ja Arin tytär oli silloin 6-vuotias, Ari 25 ja Marja 39. Leena, minun naapurini, riemuitsi kun kuuli poikansa jättäneen vaimonsa – mutta kun sai tietää, että Ari oli vaihtanut vaimonsa vielä vanhempaan naiseen, jolla oli kaksi teini-ikäistä lasta, hiljeni hän äkkiä… Tämä kaikki tapahtui jo viitisentoista vuotta sitten. Siitä lähtien Ari ja Marja ovat eläneet yhdessä – ilman yhteisiä lapsia, mutta onnellisina. Ikäero ei heitä haittaa: nyt Ari on 40, Marja 54. Leena käy heidän luonaan rauhallisin mielin, ilman riitoja ja soimauksia. Kaikki on sopuisaa, Arikin näyttää aidosti onnelliselta. Mitä sinä ajattelet – voiko nainen olla onnellinen miehen kanssa, jos on huomattavasti vanhempi?

Eilen miniä toi taas tyttärentyttäreni viikonlopuksi hoitoon, valitti naapuri, Leena, kun törmäsimme porraskäytävässä. En vain saa sitä lasta syömään kunnolla! Äiti sanoi, että prinsessat eivät syö paljoa! hän tokaisee, syö kaksi lusikallista ja siihen se sitten jää! Ja ihan kalpea hän on pelkästä nälästä suorastaan hohtaa, voi hyvänen aika!

Leena inhosi poikansa Mikon vaimoa, Kataria, alusta alkaen. Vain siksi, että tämä oli peräti seitsemän vuotta Mikkoa vanhempi. Ja Mikko lapsihan se vielä oli, vasta saanut ylioppilaslakin päähänsä.

Eihän se ollut muita naisia koskaan edes nähnyt! Leena puhisi minulle. Ei mikään ihme, että siihen hullaantui! Katariina houkutteli hänet kokemuksellaan, selvä se.

Ja Katariina oli upea, ilo silmälle. Hoiti itseään, pukeutui hyvällä maulla, teki uraa. En minä pitänyt Mikon ihastusta outona ollenkaan miehet tunnetusti rakastavat silmillään, ja Katariinassa riitti katsottavaa.

Hän myös noudatti tiukkaa ruokavaliota ja piti huolta terveydestään. Siksi hän opetti tytärtään samaan kohtuus ruoassa, ei ahmimista, kunnioitus hyvinvointia kohtaan.

Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen Katariina tuli raskaaksi. Ehkä ärsyttääkseen tulevaa anoppiaan, joka alusta alkaen yritti torpedoida suhteen, tai ehkä vain halusi kovasti naimisiin, tai ehkä kävi vain niin kuka tietää. Joka tapauksessa Mikko oli päättänyt: hän menee Katariinan kanssa naimisiin. Vaikka oli juuri ja juuri täyttänyt 18. Katariina taas oli 25.

Ylioppilastodistuksen saatuaan Mikko meni ammattikouluun. Yhdisti opiskelun ja työn nuori pari muutti omilleen, ja Mikko tahtoi elättää uuden perheensä. Ensin he vuokrasivat pienen asunnon, sitten ostivat itselleen opiskelija-asuntolasta huoneen.

He olivat nuoria ja onnellisia, mutta anoppi ei luovuttanut: keksi aina uutta napisemisen aihetta. Milloin Katariina keitti ruoan väärin, milloin Mikon paidat olivat huonosti silitetty, milloin lapsella vääränlainen takki. Leenan mielestä miniällä ei ollut yhtäkään hyvää ominaisuutta vain puutteita ja vikoja, joita piti korostaa. Hän nalkutti Katariinalle, moitti poikaansa…

Lopulta Katariina vähensi yhteydenpidon minimiin. Alkoi itse kuljettaa tytärtään päiväkotiin ja harrastuksiin voimisteluun, shakkikerhoon. Työpäivän jälkeen kiirehtimistä riitti: päiväkodista suoraan harrastuksiin, sieltä omiin treeneihin, kynsihuoltoon, kampaajalle… Kotona Katariina ehti olla vain hetken, useimmiten väsyneenä.

Mikko palasi kotiin tyhjää: tytär treeneissä, vaimo siellä tai omissa menoissaan.

Eräänä iltana oven taakse ilmestyi naapuri Sari, 38-vuotias leski kahden teini-ikäisen pojan kanssa. Asuntolan yhteiskeittiöstä oli irronnut hana ja vesi roiskui Sari pyysi Mikkoa korjaamaan, ennen kuin alakerrassa syntyisi vesivahinko.

Mikko oli näppärä käsistään; sulki nopeasti vedet ja hoiti korjauksen. Sillä välin Sari teki ruokaa makaroneja ja lihapullia ja kiitokseksi tarjosi Mikollekin annoksen. Mikko otti mielihyvin vastaan, sillä Katariina ei juuri moista valmistanut, eikä kotiruokaa muutenkaan arkisin ehtinyt tehdä.

Sen illan jälkeen Sari alkoi kutsua Mikkoa useammin syömään kun vaimo ja tytär olivat poissa, he viettivät yhdessä iltoja yhteiskeittiössä kotitekoisen ruuan ja juttelun merkeissä. Ennen pitkää heidän välinsä lämpenivät, eikä kumpikaan huomannut, missä vaiheessa kaipuu näihin hetkiin kasvoi niin suureksi, ettei ilman niitä osannut enää olla.

Mutta asuntolassa kaikki tapahtui kuin akvaariossa: ympärillä liian monta uteliasta silmäparia ja aina joku korva kuulolla. Lopulta joku hyväntahtoinen mainitsi Katariinalle, että hänen miehensä käy naapurin luona vähän turhan usein, eikä asialla ole mitään tekemistä kirjallisuusarvostelujen kanssa.

Seuraa myrsky: koko asuntolan kerros myllertää, kun draama leimahtaa täyteen loistoonsa. Katariina, ylpeä nainen, heittää miehensä ulos Mikon tavarat lentävät käytävälle, ovi paukahtaa perässä kiinni.

Vanhempien luo oli myöhäistä mennä, vaihtoehtoja ei ollut. Vain Sarin ovi aukesi lämpimästi, ja Mikko jäi sinne yöksi.

Katariinan ja Mikon tytär oli tuolloin kuusivuotias. Mikko 25 ja Katariina 32. Sari taas täytti pian 39.

Kun Leena kuuli, että poika oli jättänyt vaimonsa, hän myhäili voitto oli hänen! Mutta kun selvisi, että Mikko siirtyi asumaan naisen luo, jolla on jo kaksi lasta ja joka on häntä 14 vuotta vanhempi Leena hiljeni täysin…

Se oli minulle yllätys vuosikausia Leena moitti Katariinaa vain siitä, että tämä on Mikkoa vanhempi, ja nyt täysi hiljaisuus, hyväksyntä. Oliko kyseessä hävinneen taistelun tunnustaminen?

Tämä erodraama ei tapahtunut eilen, vaan noin viisitoista vuotta sitten. Kaikki nämä vuodet Mikko on ollut Sarin rinnalla. Heille ei ole yhteisiä lapsia, mutta elämä on sujunut sopusointuisesti. Vaikka ikäero on huomattava nyt Mikko on 40 ja Sari 54 Leena ottaa heidät kotiinsa ilman naputusta ja syyttelyä. Rauha on laskeutunut, elämä on tasaista ja lempeää. Minä näen, että Mikko on todella onnellinen.

Mitä sinä ajattelet voiko onni löytyä, vaikka nainen olisi vanhempi?