Pettänyt ja asettaa ehtoja
Kuuntele, Kaisa, minulla ei ole aikaa eikä halua kuunnella jatkuvaa valitustasi.
Joko lopetat loukkaantuneen uhrin näyttelemisen saman tien ja jatkamme elämää normaalisti, tai sitten huomenna pakkaan laukun ja saat itse kertoa tyttärellemme, miksi isä lähti.
Ihan itse! Ymmärsitkö?
Normaalisti siis miten, Jari? Kaisa kysyi hiljaa. Niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Että en olisi nähnyt niitä viestejä?
Että Antti Autovaraosa ei olisi kirjoittanut sinulle kahdelta yöllä ja sanonut kaipaavansa sinun käsiäsi?
Jari huokaisi kovaäänisesti ja alkoi riisua lenkkareitaan, potkaisi ne irti kannasta.
Taas tämä sama levy Sanoin sinulle selvällä suomella: kaikki on ohi. Olenko kotona? Olen. Olenko sinun kanssasi? Olen. Annetaanko rahaa? Annetaan.
Mitä muuta kaipaat? Pitäisikö polvilleni mennä? En mene, sitä saat turhaan odottaa!
Ei tarvitse. Tarvitsen vain, että lopetat minulle puhumisen kuin olisin taakkasi. Olet nykyään töykeä joka asiassa. Piikität ja naljailet
Koska olet sietämätön! Jari keskeytti. Haahuilet kotona kuin haamu, naama on aina kuin sitruunaa söisi.
Luuletko, että on mukavaa tulla kotiin? Astun ovesta ja saan heti kuulustelun tai sitten olet tyystin hiljaa.
Jokainen järkevä nainen olisi jo antanut asian olla perheen takia. Mutta ei, sinä kaivat haavaa koko ajan esille.
Hän harppoi keittiöön, hipaisi Kaisan olkapäätä ohimennessään. Kaisa horjahti, muttei kaatunut.
Hän oli aina ajatellut olevansa onnekas. Jari oli menestyvä, määrätietoinen ja hyvä isä. Heillä oli viisi vuotias tytär, Aino, yhteinen koti, molemmilla hyvä palkka.
Pettäminen, joka paljastui puoli vuotta sitten, ei ollut mikään satunnainen hairahdus mies oli elänyt kaksoiselämää kuukausia.
Kaisa sai tietää siitä vahingossa Aino leikki isän puhelimella, ja näytölle pompahti viesti: Antti Autovaraosa tiedusteli, oliko Jari hankkinut juuri ne alusvaatteet, jotka sopivat hänelle niin hyvin.
Kun totuus paljastui, Jari ei kiistänyt. Aluksi oli hiljaa, sitten äksyili ja lopulta sanoi vain:
Kyllä, oli ja meni. Älä tee kärpäsestä härkästä, olenhan tässä.
Näiden kuuden kuukauden aikana hän ei koskaan pyytänyt anteeksi, ei osoittanut katumusta. Hän ei edes tuntenut syyllisyyttä, ja se satutti Kaisaa eniten.
Kun Kaisa meni keittiöön, mies istui jo pöydässä, selasi puhelinta. Edessä lautasella oli paistettua lohta, jonka Kaisa oli peittänyt varmistaakseen, ettei se kylmene.
Eikö suolaa ollut? Jari sanoi nostaessaan lautasen pois. Vai eivätkö makunystyräsi enää toimi itkemisen jälkeen?
Jari, lopeta. Aino on huoneessa, hän kuulee kaiken.
Antaa kuulua, hän tuhahti, laittoi lohta suuhunsa. Parempi, että tietää miten äiti tekee kaikkensa, jotta isä karkaa kotoa. Sitäkö sinä haluat? Että minä lähden?
Haluan, että otat vastuuta. Lupasithan, että yritämme pitää perheen kasassa. Sinun tapasi työstä itseäsi on minun halveksuminen?
Jari laski haarukan alas.
Kuuntele. Perhe on projekti ja minä panostan siihen. Leikin lapsen kanssa, maksan hänen harrastuksistaan, vien päiväkotiin.
Halusit isän lapselle hänellä on. En ole velkaa sinulle hyvää käytöstä, kun olet jankuttanut asiasta kuukausi toisensa perään!
Sanoin jo: joko lopetamme tämän, tai minä lähden. Jos lähden, olet ilman rahaa.
Joudumme jakamaan asunnon, ja sinun täytyy ehkä myydä tämä. Saat maksaa mulle eurot pois.
Onko sinulla niitä? Ei ole. Sitten muutat vuokralle, toiselle laidalle kaupunkia, uusi päiväkoti Ainolle. Haluatko ravistella hänen arkeaan?
Kaisa oli hiljaa. Mies tunsi hänen heikot kohtansa paremmin kuin hän itse. Ajatus, että lapsi joutuisi luopumaan tutusta ympäristöstä, ystävistään, vanhaan asuntoon, huonokuntoiseen vuokraan, kun äiti riitelisi asunnon neliöistä, puistatti Kaisaa.
Niinpä niin, ole hiljaa vaan, Jari päätti. Syö, kun muuten sinusta on tullut pelkkää luuta ja nahkaa. Hirveä katsoa.
***
Illalla, kun Aino oli nukahtanut pehmopupu sylissä, Kaisa istui parvekkeella mietteissään.
Jari oli oikeasti hyvä isä klassisella tavalla: ei juonut, ei ollut väkivaltainen, ja Aino rakasti häntä.
Isi, sinä olet sankari, hän kuiskasi usein aamuisin.
Kuinka Kaisa voisi rikkoa tämän maailman?
Olohuoneesta kuului Jarin ääni, hän puhui puhelimessa. Kaisa jäi kuuntelemaan, vasten tahtoaan.
Joo, huomenna sopii. Tottakai. Kyllä, sanoin jo, kyllä se asia selviää. Se vähän itkee ja sitten rauhoittuu. Minne se nyt täältä karkaisi?
Kaisa jähmettyi. Noinko hänestä puhutaan Hän tarttui parvekkeen ovenkahvaan.
Jari lojui sohvalla pitkin pituuttaan. Kun huomasi vaimon, katkaisi puhelun nopeasti.
Kenen kanssa sinä oikein puhuit? nainen kysyi.
Kollegan. Tarvitsetko yhteystietolistan? Jari ojenteli teatraalisesti puhelinta. Tässä, tarkista vaikka. Sinähän olet nykyään perheen salapoliisi.
Mutta jos löydän sieltä yhtään poistetun viestin, joka ei sinua miellytä muutan huomenna äitini luo. Muista se.
Kiusaatko sinä minua, Jari? Kaisa astui lähemmäksi. Oikeastiko kuvittelet, että saat esittää minulle ehtoja tämän kaiken jälkeen?
Tottakai. Koska minä olen mies ja päätän, miten perheessä eletään. Joko olet rinnallani tai lähdet omille teillesi.
Hän astui aivan lähelle, puhui matalalla äänellä.
Ymmärräthän, Kaisa, että toinen mies ei rakasta Ainoa ikinä niin kuin minä? Hän sietää häntä vain niin kauan kuin olet nuori ja nätti.
Sitten Aino alkaa olla hänelle rasite. Sellaistako elämää tahdot tyttärellesi? Isäpuolta, jolle lapsesi on yhdentekevä?
Olet sa, Jari, Kaisa hengitti tuskin kuuluvasti.
Olen realisti, hän irrottautui ja hymyili. No niin, menen suihkuun. Laita minulle huomiseksi puhdas paita, se viininpunainen.
Muista silittää, tänään kaulus oli taas rytyssä, ärsyttää.
Hän katosi kylpyhuoneeseen ja Kaisa jäi seisomaan olohuoneeseen.
***
Aamu alkoi tavallisella hötäkälla. Kaisa paistoi rahkaletut, Aino kitisi ettei halua sukkiksia.
Jari astui keittiöön juuri siinä viininpunaisessa paidassa Kaisa oli silittänyt sen.
Äiti, mennäänkö lauantaina Korkeasaareen?
Toki mennään, pupu, Kaisa yritti hymyillä.
Isi, tuletko sinäkin? Lupasit näyttää ison leijonan!
Jari silitti tytärtään hiuksista, kasvot muuttuivat hetkessä lämpimiksi.
Tietysti, aurinko. Jos äiti on kiltti eikä kiukuta isiä, niin sitten varmasti mennään.
Kaisa oli tiputtaa lastan kädestään.
Jari, mikä tuo oli? hän sihahti, kun Aino keskittyi piirrettyihin.
Mikä muka? Jari kohotti kulmiaan. Opetan lapselle, miten perheessä asiat toimii.
Et kai halua, että sinun kiukkusi takia viikonloppu menee pilalle?
Kaisa oli hiljaa eikä löytänyt sanoja mies pelasi jälleen lapsen kautta.
***
Päivällä töissä Kaisa oli poissa tolaltaan. Työkaverit kyselivät onko kaikki hyvin, hän vain sanoi nukkuneensa huonosti.
Lounaalla hän selaili Oikotietä vuokrat olivat pilvissä, eikä heidän alueeltaan löytynyt mitään järkevää.
Kauempaa löytyi halvempaa.
Kaksi tuntia suuntaansa. Päiväkoti kiinni kuudelta. En millään ehtisi hakea… Kaisa sulki kannettavan. Mihin tässä lähtisi? Kuinka tämän kaiken voisi edes hoitaa?
Tunnin ennen työpäivän loppua mies soitti:
Kuule, jään töihin myöhään. Syökää ilman minua. Ja hei, Kaisa…
Mitä?
Osta hyvää puolimakeaa punaviiniä. Jutellaan rauhassa illalla, ilman niitä sun kohtauksia.
Jari, minä en
Kaisa, en kysy. Tarjoan mahdollisuuden laittaa asiat kuntoon. Älä hukkaa sitä. Moikka. Sano Ainolle terveisiä.
Puhelu katkesi. Kaisa tuijotti mustunutta ruutua pitkään. Kokeilisiko puhua? Pahemmaksi ei voinut mennä…
***
Aino nukkui nopeasti. Kaisa istui keittiössä, toisessa lasissa puolimakeaa, jonka oli kuitenkin ostanut inhosi itseään siitä.
Mies saapui yhdentoista aikaan tuulella kuin vertauskuva hyvästä.
Hyvä, kiitti, hän antoi poskisuudelman, Kaisa kavahti. Älä nyt viitsi, älä enää hepuloi. Nosta lasi.
Minä muuten mietin Meidän pitää päästä rentoutumaan. Lähdetään ensi kuussa Viroon, koko porukka. Ainokin tykkää merestä, olen jo katsonut hotellin.
Jari, mikä loma? Kaisa jäi sanattomaksi. Mehän eletään kuin kämppikset!
Sinä vain kiukuttelet, mies maistoi viiniä. Minä oikeastaan yritän korjata tilanteen. Mutta haluan, että lupaat: tästä asiasta ei enää hiiskuta.
Ei mitään puhelimen nuuskimista, ei vihjailuja, ei kyyneleitä. Elämme kuten ennenkin, mitään ei ole tapahtunut!
Entä luottamus? Kaisa katsoi miestään silmiin.
Luottamus on luksusta, johon sinulla ei nyt ole varaa, Jari nauroi. Sinä tarvitset vakautta, lapsi tarvitsee isää, tämä koti tarvitsee isäntää.
Sinulla on kaikki tuo. Hinta: vaikenemisesi. Minusta ihan hyvä diili.
Entä jos en suostu?
Jari laski lasin hitaasti pöydälle.
Sitten huomenna pakkaat. Olen tosissani, Kaisa. En jaksa enää tätä vääntöä.
Olen mies, kaipaan selkärankaa kotiin, en ainaista syyttäjää.
Ja jos et osaa antaa anteeksi ja unohtaa, meidän tiemme erkanevat.
Mutta muista: vien mukanani kaiken minkä vain saan. Ja syytä siitä saat vain omaa ylpeyttäsi!
Hän nousi ja lähti. Kaisa jäi keittiön varjoihin, kuunteli suihkun kohinaa. Tämä on törkeää, suoraa kiristystä.
Joku vahva nainen olisi jo paiskannut lasin hänen naamalleen ja kävellyt pois. Mutta hän ei ole vahva
Hän on ennen kaikkea äiti hänen täytyy ajatella lastaan. Jokainen tekee joskus virheitä.
Mies horjahti kerran, ehkä ansaitsee anteeksiannon. Ainakin tyttären vuoksi pitäisi yrittää unohtaa
Äiti? hiljainen, uninen ääni kuului käytävältä.
Kaisa kuivasi kyyneleet ja kääntyi ovella seisoi Aino.
Näin pahaa unta. Missä isi on?
Isi on täällä, kulta, Kaisa nappasi tytön syliin ja rutisti. Isi on suihkussa, ei ole lähtenyt mihinkään. Tule, kaikki on hyvin. Me olemme kaikki kotona.
Ihan oikeastiko? Aino painoi päänsä äidin olkapäätä vasten. Ollaanko aina yhdessä?
Kaisa puristi silmät kiinni, sydän hajosi palasiksi.
Aina, rakas. Aina.
Viedessään lasta takaisin huoneeseen Kaisa päätti: perhe pysyy koossa. Huomisesta alkaen hän tekee kaikkensa unohtaakseen petturuuden. Se alkaa kuitenkin vasta huomennaSeuraavana aamuna Kaisa katsoi peiliin ja näki naisen, jonka silmissä paloi uusi päättäväisyys.
Aamupala sujui hiljaisesti. Jari selasi lehteä, Aino söi murojaan. Kaisa hyväili tyttärensä hiuksia ja antoi suukon ohimolle.
Jari nousi lähteäkseen töihin. Ovenraossa hän vielä vilkaisi vaimoaan.
Muista mitä sovittiin, hän muistutti matalasti.
Kaisa ei vastannut, vain katsoi miestä pitkään ensimmäistä kertaa ilman hetkenkään pelkoa.
Kun Jari sulki oven, Kaisa tunsi sisällään rauhan, jota ei ollut tuntenut kuukausiin. Hän istui sohvalla, Aino kiipesi syliin, kietoi pienet kätensä kaulaan.
Kaisa sulki tytön lämpimään syleilyyn, ja antoi itsensä hengittää. Hän tiesi juuri nyt he olivat turvassa, kahdestaan, vailla ehtoja.
Hän kuunteli aamun hiljaisuutta ja antoi ajatusten virrata.
Ehkä hän ei ollutkaan niin heikko kuin oli luullut. Ehkä vahvuus olikin sitä, että jaksoi rakastaa vielä vähän aikaa, kunnes sydän ehtisi ottaa kiinni.
Ehkä jonakin päivänä hän vielä uskaltaisi ottaa seuraavan askeleen.
Mutta tänään Kaisa päätti rakastaa lastaan, itseään ja tätä hetkeä ilman pelkoa siitä kuka siitä suuttuu.
Ja se riitti ainakin nyt.
