Jää sinä lapsen kanssa. Minä lähden yksin veljeni häihin.
Mieheni tuli eilen töistä kotiin, ja käytös oli omituista.
Kysyin häntä häistä, ja hän laski heti katseensa. Hän sanoi lähtevänsä yksin juhliin
Mutta entä minä? Olin ihmeissäni.
Mieheni vastasi: Kuule rakas, tammikuussa palkka oli olematon. Luultavasti menen siis yksin häihin. Sinä voit hoitaa lasta. Ei mitään pahaa tapahdu. Olen poissa kolme päivää, pitää yöpyä hotellissa ja syödäkin jotakin. Ja tietysti ostaa lahja hääparille.
Olimme nuori perhe. Asuimme yksiössä, jonka anoppi oli meille antanut. Olin äitiysvapaalla. Tyttäremme oli melkein kaksivuotias. En kiirehtinyt töihin paluuta, kun ei ollut ketään kuka olisi hoitanut lastani. Appivanhempamme olivat antaneet asunnon käyttöömme, siitä täytyy osata olla kiitollinen kuten sanotaan, kiitos siitä.
Äitini huolehti itsestään ja teki paljon lisätöitä. Hän sanoi heti, että jos ehdottomasti tarvitsisin lapsenvahtia työvuoron takia, hän tulisi kyllä. Mutta että ostaisin uuden mekon tai laittaisin hiukseni, siitä ei puhettakaan. Siinä tapauksessa hän ei hoida lastani.
Tiedän hyvin äitini luonteen. Muuten, hän matkustaa joka vuosi ulkomaille ja viettää kaikki viikonloput kauneushoitoloissa ja hieronnoissa.
Meidän perheessä ei ole ollut mitään yllättäviä kriisejä. Kun mieheni on kotona, saan hoitaa omia asioitani. Tosin mieheni ei ole erityisen innoissaan siitä, ja antaa minun lähteä ulos vain harvoin ja lyhyeksi aikaa.
Sitten tuli kutsu häihin.
Mieheni nuorempi veli oli päättänyt mennä naimisiin. Piti matkustaa toiseen kaupunkiin kolmeksi päiväksi. Kävin pyytämässä äitiäni hoitamaan tyttäreni näiksi päiviksi. Onhan häät sentään tärkeä tilaisuus. Vain kolme päivää. Sitä paitsi tyttäreni on rauhallinen lapsi, ei huuda eikä valita.
Äiti epäröi pitkään, mutta huokaisi lopulta ja otti kolme vapaapäivää töistä. Olin todella iloinen. Olin ollut kaksi vuotta kiinni lapsessa ja ajattelin, että saisin edes hetken hengähtää häissä
Mutta sitten mieheni ilmoitus mursi unelmani.
Häät olivat minulle merkittävä tapahtuma. Olin imettänyt lasta vuoden, enkä juuri ollut poistunut kotoa. Eikä kukaan tahtonut olla lapseni kanssa. Sillä aikaa mieheni kävi usein työpaikan tilaisuuksissa ja työmatkoilla.
En tietenkään tuntenut hänen pikkuveljeään hyvin. Olin nähnyt morsiamenkin vain valokuvassa.
Olin tosi pettynyt. Mieheni ei kuitenkaan tahtonut ymmärtää minua. Hänen mielestään kaikki oli kunnossa.
Kuulehan rakas, äitisi ei ole kovin mielissään siitä, että ottaa tyttäremme kolmeksi päiväksi. Anna hänen levätä ja sinä jää kotiin. Miksi pakottaa toista epämukavaan tilanteeseen. Jos hän ei halua jäädä lapsen kanssa, niin ei sitten. Eikä sinulla ole varsinaisesti mitään syytä lähteä et tunne perhettäni kunnolla. Sinun tehtäväsi on olla kotona ja huolehtia lapsesta. Minä menen ja tulen takaisin.
Niin päätin, ettei kukaan lähde minnekään. Miksi mieheni päättäisi, mitä minun on tehtävä?
Kuka on tässä oikeassa?
Minusta sekä tytön äiti että aviomies käyttäytyvät hieman itsekkäästi. Totta kai, mummolla ei ole velvollisuutta hoitaa lapsenlasta. Mutta voisi hän ajatella myös tytärtään.
Ja aviomies ei ymmärrä vaimoaan. Hän on antanut kaikkensa lapselleen. Hänkin tarvitsee lepoa joskus.
Jos mieheni todella rakastaisi minua, hän ottaisi tämän huomioon
Tyttö tässä tilanteessa on surullinen, täysin riippuvainen miehestään. Apua ei ole oikein mistään.
Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä muut tästä ajattelevat. Toivon, että hän löytää ratkaisun ja kertoo rohkeasti näkemyksensä myös miehelleen.
Rakkaat naiset, muistetaan että meillä on vapaa maa! Saa kertoa oman mielipiteensä, eikä mitään pahaa tapahdu. Ei puoliso heti eroa vain siksi, että vaimo sanoo mielipiteensä. Ja jos ero tulisi siitä, ei rakkaus silloin ollut aitoa. Meidän tulee kunnioittaa toisiamme ja tuoda toisillemme iloa.
Elämä opettaa, että omia rajojaan ja tarpeitaan täytyy osata ilmaista. Vain silloin voimme löytää tasapainon ja onnellisen arjen yhdessä.
