Olen rehellisesti sanottuna katkera äidilleni. Asia on nimittäin niin, että kun isä löysi toisen naisen, äiti lähti ylpeänä. Hän ei puolustanut meidän etujamme ollenkaan. Vaikka minusta, jos isä oli se, joka petti, äidin olisi pitänyt vaatia häneltä asunto ja rahat. Sen sijaan me jouduimme asumaan asuntolassa kurjissa oloissa. Sellaistakin sattui, että piti pyytää perunoita naapureilta, kun ei yksinkertaisesti ollut mitään syötävää.
Äiti on aina ollut luonteeltaan liian pehmeä. Hän antoi aina periksi eikä koskaan pitänyt puoliaan. Minä en koskaan ymmärtänyt sitä. Kun olin 12-vuotias, mummu kuoli, ja täti otti itselleen mummun talon, eikä äiti edes väittänyt vastaan, vaikka meillä ei ollut missä asua.
Niinpä 15-vuotiaana lähdin mielelläni kotoa ja menin opiskelemaan ammattikouluun toiseen kaupunkiin. Myöhemmin pääsin yliopistoon, ja jo toisena opiskeluvuotena avasin luokkakaverin kanssa tietokoneiden korjauspalvelun. Meillä kävi tuuri, koska olimme ensimmäisiä alalla. Siitä on nyt kymmenen vuotta, ja meillä on jo kaksi korjaamoa ja kolme kauppaa. Vaikka vaimoni kanssa asuimme vuokralla, ostin ensin asunnon äidilleni. Rakas vaimoni Kerttu oli aivan vihainen.
– Miten voit tehdä noin? Äidilläsi on ollut koko ikänsä aikaa tienata asunto itselleen.
– Hän ei ole sellainen, ei edes kenkiin pystynyt säästämään.
– Onko se meidän ongelmamme?
– Ei ole, mutta hän on minun äitini.
Kuvituskuva. Kuva ei ole dokumentaarinen todiste kuvatusta tilanteesta.
Ajan myötä ostin kuitenkin pienen omakotitalon. Meille syntyi kaksi lasta. Elämä asettui uomiinsa. Mutta äitiä autin aina silti. Tein hänelle jopa oman pankkikortin, jonne laitoin joka kuukausi viisisataa euroa.
Mutta sitten huomasin, että rahat katoavat kortilta todella nopeasti. Menin äidin luo ja näin, ettei hänellä ollut mitään syötävää.
– Mihin rahat menivät? Mihin käytit ne?
– Tiedäthän sinä, mitkä hinnat nykyään ovat. Ja sitten lääkkeet, sähkölasku.
Jos tämä tarina kiinnosti sinua, löydät lisää koskettavia ja elämänmakuisia kertomuksia linkistä – https://t.me/+Wi4_EbzXw7Q5M2Zi
En uskonut häntä. Päätin ottaa selvää. Seuraavan kerran kun laitoin rahaa, äiti nosti ne heti. Menin hänen luokseen katsomaan, mitä hän oli ostanut. Mutta jääkaappi oli taas tyhjä.
– Äiti, mitä ostit?
– Poikani, tiedäthän, täällä on vähän sellainen tilanne. Siskonpojalla on ongelmia, sisko valittaa kovasti ja pyytää apua, enkä minä voi kieltäytyä.
– Äiti, ne käyttävät sinua hyväkseen! Mikko itse kertoi minulle, että rakentaa taloa. En aio olla hänen sponsoriaan, kun sinulla ei ole mitään syötävää.
Vihaisena palasin kotiin ja kerroin kaiken vaimolleni. Sitten hän neuvoi.
– Olet tehnyt äidillesi jo tarpeeksi. Älä anna hänelle enää senttiäkään. Jos on tarve, osta ruokaa ja vie hänelle, tai tarvittavia lääkkeitä.
Seuraavana päivänä otin äidin kortin pois. Hän loukkaantui ja sanoi, että minulla on paljon rahaa eikä omaisille voi kieltäytyä. Mutta minä en ole samaa mieltä.
Olenko mielestäsi toiminut oikein vai en?
Lisää mielenkiintoisia elämäntarinoita täällä – https://t.me/+xOpeSMR55r5hZTIyLopulta päätin, että vaikka rakkauteni äitiin on ehdoton, en voi antaa hänen tuhlata itseään muiden hyväksikäytettäväksi.
