Rehellisesti sanottuna olen ollut vihainen äidilleni. Kun isä löysi toisen naisen, äiti lähti ylpeänä eikä taistellut meidän etujemme puolesta. Olisi pitänyt vaatia asunto ja rahat, mutta me jouduimme asumaan opiskelija-asuntolassa kurjissa oloissa. Toisinaan pyysimme naapureilta ruokaa, kun ei ollut mitään syötävää.
Äiti on aina ollut liian pehmeä. Hän antoi aina periksi eikä koskaan puolustanut itseään. En ymmärtänyt sitä. Kun olin 12-vuotias, mummi kuoli, ja täti otti talon itselleen. Äiti ei väittänyt vastaan, vaikka meillä ei ollut omaa kotia.
15-vuotiaana lähdin mielelläni kotoa opiskelemaan tekniseen kouluun Tampereelle. Myöhemmin pääsin yliopistoon, ja toisena vuonna perustin kaverin kanssa tietokonekorjaamon. Olimme ensimmäisiä alalla, ja kymmenen vuoden jälkeen meillä on kaksi korjaamoa ja kolme kauppaa. Vaikka vaimoni Aino ja minä asuimme vuokralla, ostin ensin asunnon äidilleni. Aino suuttui.
– Miten voit tehdä noin? Äidilläsi oli koko elämä aikaa säästää asuntoa varten.
– Hän ei ole sellainen, ei edes kenkiä pystynyt ostamaan.
– Eikö se ole meidän ongelmamme?
– Ei ole, mutta hän on äitini.
Myöhemmin ostimme pienen talon, ja saimme kaksi lasta. Elämä alkoi sujua. Autoin äitiä aina. Laitoin hänelle kortin, johon siirsin 500 euroa kuukaudessa.
Eräänä päivänä huomasin rahojen katoavan nopeasti. Menin äidin luo ja näin, ettei hänellä ollut ruokaa.
– Mihin rahat menivät, äiti?
– Tiedätkö, mitä lääkkeet ja laskut maksavat nykyään.
En uskonut häntä. Päätin seurata. Kun seuraavan kerran laitoin rahaa, äiti nosti ne heti. Menin katsomaan, mitä hän oli ostanut – mutta jääkaappi oli tyhjä.
– Äiti, mitä ostit?
– Poikani, tilanne on sellainen, että serkkusi on pulassa. Täti valittaa kovasti, ja minä en voi kieltäytyä auttamasta.
– Äiti, he käyttävät sinua hyväksi! Matti itse kertoi rakentavansa taloa. En aio olla hänen rahoittajansa, kun sinulla ei ole ruokaa.
Raivoissani palasin kotiin ja kerroin kaiken vaimolle. Aino neuvoi:
– Olet tehnyt tarpeeksi äidillesi. Älä anna enää rahaa. Jos on tarpeen, osta ruokaa ja lääkkeitä itse ja vie ne.
Seuraavana päivänä otin äidin kortin pois. Hän loukkaantui ja sanoi, että minulla on paljon rahaa eikä perheelle voi kieltäytyä. En ole samaa mieltä.
Opin, että rakkaus ei tarkoita kaiken antamista. Joskus on asetettava rajat, jotta todella auttaa. Mitä mieltä sinä olet?
