Sanni, meillä on nälkä! Loppakaa jo makaaminen! kuului miehen äräntynyt ääni hänen korvansa yli.
Pää särkyi, kurkku purnui kipeäksi, nenä tukki! Yritti nousta keho oli kuin sammalmurska. Ei ole yllättävää, että hän oli sairastunut.
Koko viikko oli ollut helteinen, ja eilen, illan lähestyessä, alkoi sataa lunta ja vettä. Kevät oli tulossa Taksin kutsuminen oli turhaa, eikä kylmässä säässä sitä juuri odottanutkaan. Työmatka jäi siis bussiin. Kolmekymmentä minuuttia odotettu bussi saapui täytenä. Sanni painui itsensä sisään juuri ja juuri. Sen jälkeen joutuikin kävelemään pitkän matkan pysäkiltä kotiin.
Hän oli pyytänyt miestään poimimaan hänet tieltä.
Aino, me menemme äidin luo Arttun kanssa. Tulemme myöhään ilmoitti Veikko.
Kuten tavallista.
Sanni päätyi kotiin myöhään, täysin märkinä ja kylmänä. Katsoi kelloa kahdeksan aamulla. Lauantai.
Veikko, tuo minulle lämpömittari, kiitos! pyysi hän.
Mitä? Sairastitko? yllättyi Veikko. Entä aamupala?
Haluatko sen itse? Sanni vastasi.
Mitä? miehet ei tajunnut. Entä Arttu?
Poikani on jo kymmenen! Oletkin aikuisen mies. Valmista munakas, anna pojan auttaa. Opetin hänet jo ruoanlaittoon, hän on jo iso.
Saitko poikasi ruoanlaiton opetetuksi? huusi Veikko.
Niinpä. Miksi ei? Hän viipyy puhelimessa koko päivän. Ei tee mitään. Sanni kohautti.
Oletko täysin sekoillut? Hän on mies! Mies ei ole velvollinen kokkaamaan eikä oppimaan sitä! Se on naisten juttu! raivostui Veikko. Hyvä, menemme vanhempieni luo, jos et jaksa meille. Tuomme heille huomenna illalla.
Miehet pakkaantuivat nopeasti ja lähtivät Veikon vanhempien luo.
Sanni nosti itsensä vaivalloisesti, löysi lämpömittarin, laittoi veden kiehumaan ja jäi miettimään
Miksi näin tapahtui? Missä hetki meni pieleen, kun miehellä olisi voinut valmistaa paitsi itselleen myös minulle? Milloin sairaana oleminen merkitsi toistensa hoitamista? Miksi yllättäen kaikki kodin askareet sortuivat pelkästään minun vastuulleni?
Lämpömittari näytti 39,2°C. Nuori nainen joi lääkkeet ja meni takaisin nukkumaan.
Hetken kuluttua puhelin herätti hänet. Soi äiti.
Aino, miksi et vastaa? Olen tottunut, että soitat aamulla huokui Katri, hänen äitinsä.
Äiti, vähän puhun. Otin lääkkeet ja nukuin taas. karjaisi Sanni.
Aivan vähän! Missä Veikko? Onko hän taas Arttun luona? äräili äiti.
Menimme pois Arttun kanssa, ettei tarttuisi. vastasi Sanni väsyneenä.
Uskotko sitä? Jos ei tartu Äläkä unohda, että astioita pitää vielä pestä! purskahti äiti.
Äiti! halusi Sanni väittää, mutta sai vain välinpitämättömyyttä. Hän tiesi itsekin, että oli turha väitellä.
Älä valita! Minulla on oikeus ärähtää. Annoin sinut naimisiin, en orjaksi! Mittasitko lämpötilan?
Kyllä. Se oli korkeampi aamulla, nyt on parempi, mutta voimat ovat poissa. valitti tytär.
Mene lepää! Isä tuo sinut. Nosta itsesi pystyyn! Ei ole oikein olla yksin sairaana. Katri lopetti puhelun.
Sanni nousi hiljaa, pesti kasvonsa, pakasi tavaransa ja läppärinsä, ja oli jo valmis kohtaamaan isän.
Oi! isä nappasi rintansa, kun näki tyttärensä.
Mitä, isä? Mitä sinulle tapahtui? säikkyi nuori nainen.
A! Se sinä olet! isä otti rauhallisesti Sannin laukun. Luulin, että olen kuollut. Olen niin kalpea!
Isä! Miksi pelotat? hymyili Sanni. Lähdetään?
Lähdetään. Pidä kiinni minusta, ettei tuuli puhalleta sinua pois! isä auttoi tyttärensä istumaan autoon varovasti. Niin heikko, niin uupunut. Ei, tytär, äiti on oikeutettu kuin orjasi. Anteeksi, mutta näytät vähän väsyneeltä.
Sanni ei riitailla. Hän oli uupunut.
Vanhemmilla oli lämmin, maukas ja onnellinen koti. Katri otti Sannin väsyneen huolellisesti hoitaakseen, ja iltaan mennessä Sannille alkoi olla vähän parempi.
Hän soitti Veikolle jälleen, selittääkseen ettei olisi kotona, mutta kuuli vain laiskasti:
Mitä haluat sanoa? En pysty toimittamaan lääkkeitä. Joimme vähän olutta isän kanssa. Mitä? On lauantai! Katsoimme jalkapalloa. Äiti halusi puhua sinua. Veikko siirsi puhelimen äidille.
Sanni! Olet nainen! Et saa rentoutua ja jättää miehiäsi nälkäisiksi! Mitä perheessä on tärkeää? Pääasia on, että miehet ovat kylläisiä, lämpimässä eikä häiritseyty! Entä sinä? Sairastit… Ota vain pilleri, ja se on kaikki! kiusoitteli Kaisa, naapurin äiti.
Kävelyllä oleva äiti kuuli sanat ja nappasi puhelimen:
Rakas tyttäreni! Mieskö? Heikko? Sairas? Vai mitä hänen pitäisi olla, jotta on lämpimässä, kylläinen eikä häiritse? kiisteli Katri.
Miksi heikko? Perheessä! Kaikki miehet ovat niin. vastasi ankara anoppi. Veikko, mitä teet?
Mitä? Ongelma! Nostan tyttäreni jaloilleen. Todellinen mies ei pysty huolehtimaan vaimostaan! Ei edes lääkkeitä voi ostaa joi olutta Minäkin! Vaimoni on sairas, ja hän nauttii. anopit eivät pitäneet toistensa seurasta, vaikka Katri oli varovainen.
Mitä hölmöyttä. Poikien täytyy lähteä, ettei Sanni huoli. ihmetteli Kaisa. Löysimme Caça! Lääkkeet, hoito! Terve tyttö, vain laiska. Unohti miehiään! He ovat perhe! No, minä huolehdin pojistani! Ja teidän tyttärenne on…kukkosi!
Katri katsoi hiljaisena puhelimen näytön.
Tytär, haluatko sen? Olet vielä nuori! Tämä on liikaa. äiti oli syvästi järkyttynyt.
Sitten viesti mieheltä:
»Sanni, lähetä rahaa? Palkka ei riitä. Kulutin kaiken Arttuun. Maksoin myös kaikki kupit ja ostitin hänelle vaatteet!«
»Kaikki vuokran ja ruoan maksut olen hoitanut minä. Selvä?« hämmentyi Sanni tällaisesta röyhkeydestä.
»Selvä, asuntosi on sinun! Lähetä nyt, menen kauppaan!« vaati Veikko.
»Rahaa ei ole. Käytin ne lääkkeisiin« valehteli.
»Mitä? Sairautesi maksaa kalliisti! Kysy vanhemmilta.« tuli yllättävä ehdotus.
»Kysy äidiltäsi« hämästy Sanni.
»Hän ei ymmärrä, mihin palkkani meni!« Veikko.
»Enkään en ymmärrä« vastasi.
»Olen aikuinen mies. Minulla on omat kuluni, enkä ole velvollinen selittämään niitä sinulle tai äidillesi! Olen kaupassa, lähetä rahat!« vihainen.
»En lähetä!« lyhyesti.
Kun Sanni luki Viekon viestin, jossa häntä syytettiin ahneeksi, kiittämättömäksi, huonoksi äidiksi ja vaimoksi, hän vastasi äidille:
Ei kiitos, äiti! En tarvitse enempää.
Koko ilta ja yöt Veikko ja anoppi vaihtivat viestejä täynnä vihaa. Sanni kytki äänen pois.
Sunnuntaina, perhe aamiaisen äärellä, Veikko soitti:
Sanni, me pysymme Arttun kanssa äidin luona. Hän rakastaa meitä, toisin kuin sinä. Hän huolehti, kun ohjasit häntä menemään naimisiin. Tämä on se, mitä hän sanoi: En tiedä, millaiseksi äidiksi hänestä tulee. Olen pahoillani, että jouduit tähän. Olet …kukkosi! Veikko lopetti.
Hyvä on! Mitä sanot, lapseni? katsoi Igor, heidän isänsä, tarkkaan.
Näen vain avioeron! En halua sitä. Sanni katseli mutisevaa munakasta, jossa oli tuoreita yrttejä. Hän oli tehnyt päätöksensä.
Mahtavaa! Äiti, lähden. Tulen myöhemmin. En ehkä ehdi lounaaseen. huusi isä lähdettäessä.
Sanni, ota lääkkeet, sulje puhelin ja mene nukkumaan. Tarvitset lepoa. Katri katseli hellästi tytärtään.
Sanni teki niin. Sunnuntai, työpäivä sitten, hän sai nukkua vielä.
Aamuun mennessä Sanni heräsi ja isä oli saapunut.
Tässä. Nämä ovat sinun. Heitän ne pois! hän ojensi avaimet.
Mitä? Sanni ei tajunnut.
Vaihdoimme lukot asunnossasi, keräsimme Veikon ja Arttun tavarat ja toit ne siskolle, jonka luovuttaisin myöhemmin. isä selitti. Mene asumaasi tänne? Hyvä. Älä koske puhelimeen. Turvallisempaa.
Keittiössä Katri järkkäsi asioita iloisesti. He olivat haaveilleet tätä pitkään, mutta eivät häirinneet Sanni saisi itse tulla tähän päätökseen.
Sanni haki avioerun.
Hänelle oli kertonut paljon kritiikkiä: Typerä, hajotti perheen, kukkosi, äiti, ei mitään, kiittämätön ja se oli kaikkein harmittavinta.
Kaikesta huolimatta Sanni oli onnellinen, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan!
Ero tapahtui nopeasti. Heillä ei ollut yhteisiä lapsia eikä yhteisiä varoja.
Vuoden kuluttua Veikko päätti, että on halvempaa ottaa poikansa luokseen kuin maksaa elatusmaksuja. Entinen vaimo ei vastustanut. Hän kuitenkin unohti kysyä Sannilta neuvoa tai varoittaa häntä. Ei väliä, että Sanni ja Arttu eivät löytäneet yhteisymmärrystä, ja poika teki Sannille vain vaikeuksia. Veikko unohti, että lapselle täytyy ostaa vaatteita ja maksaa muita kuluja, unohti asunnon, johon hän vei poikansa Sannin. Kaikki unohdettiin, myös vaimo. Miksi? Se oli helpompaa Hän on mies! Isä!
Ja Sanni Mitä hänelle jäi? Kiittämätön? Siinä kaikki!
Mutta oikeusjärjestelmä asetti asiat paikoilleen!
Veikko oli yrittänyt järjestää asian, unohtaen kaikki muut.
Veikko ja poika asuvat nyt äidin luona, joka kontrolloi heidän menojaan ja opettaa taloudenpitoa. Kolme miestä eivät ole yksi.
Sanni on onnellinen!
Hän osti itselleen auton, jotta ei enää sairastu huonoissa sääolosuhteissa.
Mitä hän tekee 27vuotiaana? Hänelle jäi vaikea avioero, mutta hän valitsi: rakastaa itseään!
