Äiti, sinulla on jo 65 vuotta mittarissa. Pitäisi mennä maistraattiin ja laittaa talo perinnöksi kuntoon, huomautti siskoni käydessään kylässä viime viikolla.
Viikko sitten äidilläni oli juhlapäivä, 65-vuotissyntymäpäivä. Hän ei tahtonut pitää isoja kemuja, vaan kutsui meidät kotiinsa, että viettäisimme yksinkertaisen hetken yhdessä. Ostin hänelle kauniin ruusukimpun, lämpimän kotoisan aamutakin ja vielä tossut yhteensopivaksi setiksi. Lisäksi laitoin kuoreen 300 euroa aina niille jotain käyttöä löytyy.
Mutta vaimoni ja lapset eivät päässeet mukaan. Poika oli kipeänä, tytöllä oli pesisturnaus, ja Riitta komennettiin äkkiä työmatkalle Helsinkiin. Lapset kuitenkin piirsivät isoäidille suuren kuvan, jossa koko perhe seisoo kotitalon edustalla lämmin ajatus, joka selvästi ilahdutti äitiä.
Sitten kylälle saapui vielä nuorempi siskoni, Suvi.
Hei, mä unohdin ostaa mitään äidille. Sano että toi aamutakki on meiltä molemmilta, jooko?
No, sanon. Mutta et kai unohtanut, että äidillä on syntymäpäivä? Pyöreät vielä.
Kuule Petri, tiedät kyllä minkälaista mulla on ollut töissä!
Siskoni on ollut aina vähän tuuliajolla elämässä. Naimisissa ei ole ollut, mutta sai esikoisensa 19-vuotiaana yhden opiskelijakaverin kanssa. Tämä nuori mies ei pysynyt rinnalla, eikä koskaan maksanut elatusapua. Silloin minä oli rakennuksilla hommissa ja lähetin Suville säännöllisesti rahaa jotta oli ruokaa, tuttipurkkia lapselle ja vaatteita pienokaiselle.
Järjestin Irinalle paikan päiväkotiin ja Suville myyjän paikan kaverini liikkeeseen, mutta sielläkin sisko viihtyi vain kolmisen kuukautta, kunnes lopetti taas. Tähänkin päivään asti hän elää satunnaisilla töillä tekee kynsiä kauneussalongeissa, välillä ripsiäkin laittaa. Viime kesänä lähti Suomeen mansikkapelloille, jätti Irinan äidin huostaan. Kolmen kuukauden jälkeen toi kotiin suunnilleen 7 700 euroa, mutta tuhlasi ne nopeasti osti itselleen uuden puhelimen, lapselle läppärin. Minä saan tuon summan kasaan kuukaudessa omassa firmassani, mutta painan pitkää päivää sen eteen.
Äiti oli todella iloinen, että tulimme käymään, ja laittoi pöydän täyteen herkkuja karjalanpiirakoita, lohikeittoa ja marjapiirasta. Naapurin Eila ja äidin sisko Marjatta poikkesivat myös kahville.
Juhlat kuitenkin päättyivät riitaan. Suvi päätti nimittäin nostaa perintöasiat esille keskellä kakkukahveja.
Äiti, oletko ajatellut kenelle talo jää?
Voi Suvi, miksi tällaista kyselet. Jaetaan se puoliksi teille sitten joskus.
Miten niin puoliksi? Petrillä on jo oma asunto ja bisnes, ja minä joudun vuokralle! Miksi hänen pitäisi saada tästä talosta mitään?
Siskoni puhui kuin äiti olisi kuolemassa hetkenä minä hyvänsä. Ei häntä hävettänyt keskustella siitä vieraiden edessä.
Suvi, ei nyt, älä pilaa juhlia.
No koska sitten? Äiti, sinulla on jo ikää. Ei tätä kannata lykätä, vaan menet vaan laittamaan lahjakirjan minun nimiini.
Tytöt meinasivat tukehtua kahviinsa, kun kuulivat tämän. En voinut kuunnella enää moista, vaan otin Suvin käsivarresta ja vein hänet keittiöön:
Oletko ihan sekaisin? Mikä järki puhua tuollaista pöytään? Oletko jo haudannut äidin mielessäsi?
Älä sotkeudu asioihin, jotka eivät kuulu sulle! Yksin kasvatan lasta ja te…
Yksin? Unohtunutko, kuinka kuljetin rahaa tänne ja äiti, lapsenlapsen äiti, istui Irinan kanssa? Tekisi mieli paiskata sinulla lattiaan, että järki palaisi.
Suvi loukkaantui pahasti. Keräsi Irinan ja lähti sanomatta jäähyväisiä. Myöhemmin uhkaili vielä viestillä, että haastaa minut oikeuteen. Minua eivät hänen uhkauksensa hetkauta.
Mutta äiti kärsii tästä kaikesta. Suvi on nyt kieltänyt Irinaa puhumasta isoäidin kanssa, ei vastaa puheluihin. Kaikki riidan takia. Äiti murehtii ja käy hermostuneena ei tällaista olisi ansainnut.
En tiedä enää, mitä tehdä siskon kanssa. Aikuinen ihminen käyttäytyy kuin itsepäinen pentu.
Opin tästä, että perheessä ahneudella ja katkeruudella ei päästä pitkälle ja jos joku apuakin tarvitsee, kiitollisuus kantaisi pitkälle. Puheet perinnöstä eivät kuulu syntymäpäytään. Olisi pitänyt keskittyä oleelliseen: hetkeen yhdessä.
