Hän nauroi hänen köyhyydelleen kunnes sai tietää, kuka mies oikeasti oli!
Me suomalaiset katsomme välillä nenänvartta pitkin toisiamme: tuijotamme, mitä takkia toinen käyttää, mikä malli on kännykässä ja mistä kaupasta ostetaan ruisleipä. Mutta joskus ne kaikkein vaatimattomimmat vaatteet tarkoittavat ihan muuta kuin köyhyyttä joskus ne paljastavat totuuden siitä, mitä muut ajattelevat. Tässäpä opettavainen tarina kaikille, jotka arvottavat ihmisen vain lompakon paksuudella.
**Kohtaus 1: Kohtaaminen hotellilla**
Helsingin keskustassa suurenmoisen luksushotellin oven edessä seisoskeli Saima, yllään suomalaisen muotisuunnittelijan upea iltapuku. Hän pysäytti Eeron Eero oli pukeutunut harmaaseen huppariin, kuluneisiin farkkuihin ja kantoi K-Marketista ostettuja ruokaostoksia paperikassissa.
Saima mulkaisi Eeroa ylhäältä alas ja virnisti vinoon:
**Käytkö sä Eero vieläkin alepaikoissa ostoksilla? Kai jotkut asiat eivät ikinä muutu!**
**Kohtaus 2: Ylpeys ja timantit**
Eero vastasi vain rauhallisella, lähes lakonisella katseella; mitään loukkaantumisen, saati ärtymyksen merkkiä ei näkynyt. Ja sepä Saimaa vasta korpesi. Hän heilautti kättään niin, että timanttisormus kimalteli koko Mannerheimintien leveyttä myöten.
**Mieheni osti tämän minulle viime viikolla,** Saima kehaisi. **Siinä on oikea elättäjä, ei mikään ikuinen opiskelija. Sinä olet jäänyt kauaksi alakertaan.**
**Kohtaus 3: Yllättävä käänne**
Silloin katua pitkin lipui melkein äänettömästi musta edustus-Mersu. Autosta nousi nopeasti Lauri, joka paistatteli tyylikkäässä frakissa. Saima oletti, että kyseessä varmaan oli jonkun hänen miehensä tuttu, ja kääntyi leveä hymy naamallaan kättelemään.
**Oi Lauri, katso kenen näin!** Saima huikkasi valmis jatkamaan Eeron nöyryyttämistä.
**Kohtaus 4: Totuuden hetki**
Mutta Lauri vain käveli Saiman ojennetun käden ohi kuin se olisi ollut huonolaatuinen mainoslehtinen. Hän suuntasi suoraan Eeron eteen, nyökkäsi kunnioittavasti ja sanoi:
**Herra Korhonen, pahoittelen viivästystä! Yksityiskone on jo odottamassa. Voimme lähteä heti.**
**Kohtaus 5: Tarinan huipennus**
Saiman hymy muuttui sekunnissa hämmästykseksi, joka jäi kasvoille kuin pakkasen purema. Eero ojensi rauhallisesti K-Marketin ostoskassin Laurille.
**Ei se mitään, Lauri. Mennään,** Eero totesi hiljaisesti.
Eero ei edes vilkaissut taakseen, kun luksusauto lipui pois Aleksanterinkadulta. Saima jäi kadun reunaan seisomaan kuin Jäämeren lohi tikkusuorana ja auto vei mukanaan hänen entisen, jonka arvoa Saima oli juuri hetki sitten pilkannut.
**Miten kävi?**
Saimalla meni tovi palata maan pinnalle. Pian hän sai kuulla, että Herra Korhonen omisti sijoitusyhtiön, jossa hänen menestyvä miehensä oli töissä. Sattumalta viikon päästä aviomies kutsuttiin firman konttorille ja kohteliaasti pyydettiin luovuttamaan toimistonsa perhesuhteiden lipsahtaessa pahasti yrityksen arvojen ulkopuolelle.
**Moraali:** Älä koskaan naura sille, joka näyttää sinua arkisemmalta. Voi nimittäin olla, että hänellä itsellään ei ole mitään tarvetta todistella omaa arvoaan kimaltelevilla sormuksilla etenkin ei niitä, joiden aidon hinnan tietää vain kultaseppä ja luottokorttilasku.
