Olen eläkeläismummo myyntikojulla myin juuri pullia, kun kaksi miestä yritti huijata minua.
Seison omalla pullakojullani Helsingin Hakaniemen torin kulmassa, kuten joka päivä. Silloin kävelee luokseni kaksi hyvin pukeutunutta miestä. Puvut päällä, kravatti, nahkasalkku. Sellaisia, jotka näyttävät pomoilta, mutta silmissä on jokin outo katse jo kaukaa katsottuna.
Hyvää huomenta, rouva toinen heistä sanoo sillä hymyllä, jonka myyjä laittaa kasvoilleen kun haluaa sinut höynäyttää, mutta silti toivottaa hyvää päivän jatkoa. Oletteko te tämän myyntipisteen omistaja?
Kyllä, lapsikulta. Otatteko tuoretta pullaa? Ovat juuri tulleet uunista, vielä lämpimiä.
Ei, emme sen vuoksi ole täällä. Teidän kojunne on sijoittunut alueelle, jossa on erityisen korkea liiketoiminnallinen arvo, ja teidän pitää “hoitaa paperiasiat kuntoon”.
Siinä vaiheessa syttyy jo epäilyttävä lamppu päässäni. Päätän leikkiä vähän höpsöä.
Voi hyvänen aika, “paperiasiat kuntoon”… Jos minä saisin edes sokerit pysymään kunnossa! Diabetes vaivaa, verenpaine pilvissä, ja lääkäri juuri sanoi että kolesteroli kohoaa taivaisiin. Onko teillä kolesteroli korkealla? Minulla kyllä, ja voin kertoa millaisia lääkkeitä määrättiin…
Rouva, pitäisi vain allekirjoittaa hän kiirehtii.
Ei, älkää keskeyttäkö vanhaa ihmistä. Kuten sanoin, niistä lääkkeistä koko kroppa on kuin ilmapallo. Ja tytärtä käy välillä sääliksi, meni juuri eroamaan ukko osottautui samanlaiseksi laiskuriksi kuin edesmennyt ensimmäinen mieheni, Jumala häntä armahtakoon vaikkei se eläessäänkään mikään kunnon mies ollut…
Toinen jo hermostuu ja vetää esiin papereita.
Rouva, on kyse 2500 euron sakosta ja…
Kaksituhattaviisisataa?! Voi lapsi, en minä saa edes vuokraa kokoon! Tiedättekö mitä sähkö maksaa nykyään? Ja kaupunkikaasu? Nuorin lapsenlapseni, joka haluaisi eläinlääkäriksi, muistuttaa minua aina: Mummi, älä pidä suihkua päällä niin kauan. Mutta näillä vuosilla ei näillä nivelillä kylmässä pärjää…
Olkaa hyvä ja kuulkaa meitä…
Ei, te kuunnelkaa minua. Tiedättekö millaista on myydä pullia 72-vuotiaana? Eläkkeeni ei kata edes lääkkeitä. Sormet, selkä, polvet kaikki särkee. En saa öisin unta, ja silti olen täällä joka ikinen päivä sateella, pakkasella, helteellä. Jos en tule, minulla ei ole mitään syötävää. Ja nyt vielä pyydätte kaksi ja puoli tuhatta? Mieluummin pyörryn tähän ja aiheutan teille oikean ongelman.
Kaksikko katsoo toisiaan, hiki alkaa nousta otsalle.
Ehkä… voitaisiin sopia osamaksusta…
Osamaksusta? Minulla on osamaksu pankin kanssa, apteekin kanssa ja vielä ruokakaupan kanssa. Ja naapurille maksan hammaskuluja tiedättekö mitä yksi hammas maksaa Suomessa? 1500 euroa, vaikka käy kunnallisella!
Toinen alkaa sulkea paperit.
Älkääs nyt vielä, en ole edes päässyt asiaan! Siskollani on dialyysi. Tiedättekö mikä se on? Kolme kertaa viikossa, neljä tuntia kerrallaan koneessa. Kärsimystä. Sairausvakuutus ei korvaa kaikkea. Me kaikki sisarukset autamme ja minä kannan omat euroseni pullamyyntipöydältä sataseen kuussa. Ja nyt vielä sakot siihen päälle? Miksi? Minulla on kaikki asiakirjat kunnossa. Kaupungilta lupa, verot maksettu tosin pientä, koska pääomat ovat pienet. Kela-korttikin löytyy. Näytänkö?
Pengon lompakkoani täynnä paperilappusia.
Katsokaas, lupa on voimassa ensi vuoteen asti. Kaikki paperit oikein leimattuna. Mistä virastosta te väititte tulevanne?
He alkavat vetäytyä hitaasti taaksepäin.
Aijaa, ette sanonutkaan? Outoa, sillä vaikka olenkin eläkeläinen, en ole mikään typerys. Ennen pullakojua olin 35 vuotta kunnalla töissä juuri lupapuolella. Kyllä minä tiedän miten tarkastaja toimii, eikä oikea virkamies tule kadulle huonossa puvussa eikä kerää käteistä ilman kuittia.
Ja tiedättekö mitä muuta, tuossa kulmassa on kamera. Ja vävyni on poliisi. Hän järjesti tämän paikan, koska se on turvallinen. Tarvitsetteko että soitan hänelle? Hän on kolme korttelia päässä.
Kaksikko melkein säntää pakoon.
Ei, rouva, tämä taisi olla väärinkäsitys…
Ottakaa nyt pullat mukaankin! huudan heidän peräänsä. Näette sitten että en ole pitkävihainen!
Vakiostani asiakas nauraa kyyneleet silmissä.
Pidit ne siinä puoli tuntia kuuntelemassa juttujasi!
Ja tiedätkö mitä, puolet oli täyttä puppua. Ei minulla ole diabetesta, tytär voi hyvin, eikä sisko ole koskaan ollut dialyysissa. Mutta tollaiset huijarit luulevat, että vanha ja köyhä tarkoittaa tyhmää.
Entä se poliisivävy?
Hän on oikeasti olemassa. Ja kamerat myös. Ja paperitkin ja niistä pidän kiinni. Sillä yksi asia on olla köyhä, ja täysin eri asia on olla tyhmä. Myyn pullaa siksi että Suomen eläkkeet ovat surkeita, en siksi etten osaisi laskea.
Laitoin vakiopullat tiskille, tällä kertaa vähän isommalla sokerilla, ja jatkoin päivän myyntiäni.
Mitä luulet tekeekö köyhyys ihmisestä haavoittuvan, vai ovatko elämänkokemus ja nokkeluus sittenkin arvokkaampia kuin mikään tutkinto?
