Nainen pakeni kotoa jättäen miehensä ja lapsensa – kaksi päivää myöhemmin hän sai kirjeen Isä palasi töistä ja päätti seurata rauhassa jalkapallo-otteluaan ilman kodin tai vanhemmuuden velvollisuuksia. Hän ei halunnut laittaa lapsiaan nukkumaan, vaikka nämä huusivat. Tänä iltana kaikki kuitenkin muuttui – vaimo paiskasi oven kiinni ja lähti menetettyään malttinsa. Lapset jäivät isänsä kanssa. Miehen rauhallinen maailma, jossa hän joi olutta sohvalla, meni kertaheitolla päälaelleen. Tässä on, mitä mies kirjoitti vaimolleen muutamaa päivää myöhemmin: ”Rakas, Meillä oli riita muutama päivä sitten. Palasin kotiin, aivan poikki. Kello oli kahdeksan illalla ja halusin vain rojahtaa sohvalle ja katsoa matsia. Sinulla oli huono päivä ja olit todella väsynyt. Lapset riitelivät ja huusivat, kun yritit saada heitä nukkumaan. Laitoin telkkarin lujemmalle etten kuulisi. ‘Et kai kuolisi, jos auttaisit vähän ja osallistuisit lastenhoitoon?’ kysyit, kun hiljensin ääntä. Tuskaantuneena vastasin: ’Olen tehnyt töitä koko päivän, jotta voit olla kotona ja leikkiä nukkekodilla.’ Riita eskaloitui nopeasti. Itkit, koska olit väsynyt ja vihainen. Sanoin paljon raskaita sanoja. Sinä huusit ettet enää jaksa. Sitten lähdit ja jätit minut lasten kanssa. Minun piti ruokkia ja nukuttaa heidät yksin. Seuraavana päivänä et enää palannut. Otin vapaata töistä ja jäin lasten kanssa kotiin. Koin kaikki itkut ja valitukset. Juoksin ympäriinsä koko päivän ilman yhtä ainoaa hetkeä käydä suihkussa. Olin koko päivän vain lasten kanssa, enkä voinut puhua yhdellekään yli 10-vuotiaalle. En saanut rauhassa syödä – piti huolehtia lapsista koko ajan. Olin niin väsynyt, että olisin voinut nukkua 20 tuntia putkeen, mutta se on mahdotonta, sillä joku heräsi aina kolmen tunnin välein huutamaan. Olin ilman sinua kaksi päivää ja yön. Silloin ymmärsin kaiken. Huomasin, kuinka uupunut olet. Ymmärsin: äitiys on loputonta uhrautumista. Tajusin, että se on paljon raskaampaa kuin istua 10 tuntia toimistossa ja tehdä isoja taloudellisia päätöksiä. Tajusin, että olet luopunut urastasi ja taloudellisesta itsenäisyydestäsi ollaksesi lastesi kanssa. Tajusin, kuinka hankalaa on kun perheen talous ei ole itsestä kiinni, vaan puolisosta. Tajusin, mihin kaikkeen uhraudut kun jätät väliin juhlat tai salin kavereiden kanssa. Et pääse tekemään lempijuttujasi, tuskin nukkumaankaan kunnolla. Ymmärrän tunteesi, kun olet lasten kanssa kotiin suljettuna ja ulkomaailma menee ohi. Ymmärrän miksi loukkaannut, kun äitini arvostelee kasvatustapojasi. Kukaan ei tunne lapsia paremmin kuin äiti. Nyt tajuan, että äideillä on yhteiskunnan tärkein rooli. Mutta silti sitä harvoin arvostetaan tai kiitetään. Kirjoitan tätä kirjettä en vain kertoakseni kuinka paljon kaipaan sinua. En halua enää yhtäkään päivää, jolloin et saisi näitä sanoja kuulla: “Olet todella rohkea, teet upeaa työtä ja ihailen sinua!” Vaimon, äidin ja kodinhengettären rooli on yhteiskunnan tärkein – silti vähiten arvostettu. Jaa tämä kirje ystävillesi, jotta me kaikki vihdoin opimme arvostamaan maailman tärkeintä ammattia – äidin työtä.

Nainen lähti kotoa ja jätti miehensä sekä lapsensa kaksi päivää myöhemmin hän sai kirjeen

Kun isä palaa kotiin töistä, hän päättää seurata rauhassa jääkiekko-ottelua ilman kotitöiden tai vanhemmuuden huolia. Hän ei halua laittaa huutavia lapsiaan nukkumaan.

Tänä iltana kaikki kuitenkin muuttuu vaimo paiskaa ulko-oven kiinni ja lähtee, menetettyään hermonsa. Lapset jäävät isänsä kanssa. Rauhallinen hetki sohvalla oluen kanssa vaihtuu yllättäen kaaokseen. Tässä miehen vaimolleen parin päivän kuluttua kirjoittama kirje:

Rakas,

Meillä oli riita muutama päivä sitten. Tulin kotiin ihan puhki väsyneenä. Kello oli kahdeksan illalla, enkä halunnut muuta kuin rojahtaa sohvalle katsomaan peliä.

Sinä olit huonolla tuulella ja silminnähden uupunut. Lapset kinastelivat ja huusivat sillä aikaa kun yritit saada heidät nukkumaan.

Laitoin telkkarin volyymin kovemmalle, etten kuulisi meteliä.

Et kai kuole, jos auttaisit joskus vähän ja kasvattaisit lapsiasi? kysyit ja hiljensit television.

Väsymyksissäni vastasin: Olen ollut töissä koko päivän, että sinä voit olla kotona leikkimässä lasten kanssa.

Riita leimahti, syytökset vain kasvoivat. Sinä itkit, olit väsynyt ja raivoissasi. Minä sanoin monta typerää asiaa. Sinä huusit, ettet enää jaksa. Sitten lähdit ulos ja jätit minut lasten kanssa.

Minun piti ruokkia ja laittaa lapset yöpuulle yksin. Et tullut takaisin seuraavana päivänä. Otin töistä vapaata ja jäin kotiin heidän kanssaan.

Kohtasin kaikki itkut ja harmit yksin.

Juoksin ympäri asuntoa koko päivän, enkä ehtinyt edes käydä suihkussa.

Olin kotona päivät pitkät, enkä saanut puhua yhdellekään aikuiselle.

En ehtinyt istua alas rauhassa syömään piti pitää silmällä lapsia koko ajan.

Olin niin uupunut, että olisin voinut nukkua helposti 20 tuntia putkeen, mutta se olikin mahdotonta joku heräsi ja alkoi huutaa vähän väliä.

Elin kaksi päivää ja yhden yön ilman sinua. Ymmärsin kaiken.

Ymmärsin, miten väsynyt olet.

Tajusin, että äitiys on jatkuvaa uhrautumista.

Minä ymmärrän: se on paljon raskaampaa kuin istua toimistossa 10 tuntia tekemässä tärkeitä talouspäätöksiä.

Ymmärsin, että sinä olet laittanut urasi ja taloudellisen itsenäisyytesi sivuun ollaksesi läsnä lapsillemme.

Ymmärsin, miten raskasta on, kun kukkaronnyöreistä ei päätä itse vaan puoliso.

Tajusin, mitä uhraat, kun et pysty lähtemään ystävien kanssa juhlimaan tai kuntosalille. Sinulla ei ole aikaa omille harrastuksillesi, etkä saa nukkua yössä edes kunnolla.

Tiedän nyt, miltä tuntuu olla lukittuna kotiin lasten kanssa ja menettää ote siitä, mitä ympärillä tapahtuu.

Ymmärrän, miksi sinua loukkaa, kun äitini arvostelee kasvatusmetodejasi. Kukaan ei tunne lapsia yhtä hyvin kuin heidän äitinsä.

Tiedän, että äideillä on yhteiskuntamme suurin vastuu. Silti tätä panosta harva arvostaa tai kehuu.

En kirjoita tätä kirjettä vain sanoakseni, miten paljon ikävöin sinua. En halua enää yhtäkään päivää, jolloin et kuule näitä sanoja:

Olet uskomattoman rohkea, teet upeaa työtä ja ihailen sinua!.

Vaimon, äidin ja kodinhoitajan rooli yhteiskunnassa on kaikkein tärkein ja silti useimmiten vähiten arvostettu. Jaa tämä kirje ystävillesi, jotta vihdoin alkaisimme kiittää ja arvostaa maailman tärkeintä työtä äitiyttä.