No niin, kuule tämä tarina voisin oikeastaan istua kanssasi kahvilla Kampin Cafe Aallossa ja jutella tästä, kun se tuntuu niin suomalaiselta, joten kerrotaan tälleen.
Sari piti tytärtään tiukasti kainalossa, suuteli tätä ja mietti aina: Kenen näköinenhän tämä on? Ja huokaisi. Tutut ihmettelivät samaa. En tiedä, sanoiko joku ystävä jotakin pahaa Markolle, tai aavistikohan Sari itse, vai pyörikö tämä vain Markon päässä, mutta kerran mies tuli töistä tavallista myrtsimpänä.
Mitä me oikein tehdään, Marko? Tämä tuli kyllä vähän nopeasti. Helillä on vasta kolmas synttäri tulossa ja vaipatkin saatiin just pois. Mä en ole saanut edes hengähdettyä!
Sari näytti ihan poikki. Jatkuvaa vanhempainvapaata vaan koko ajan, huokasi hän. Heli on vielä niin pieni, haluaa syliin koko ajan. Kuinka ihmeessä kannan häntä ja tämä maha tässä samalla?
Meitä on kohta neljä, ja sinä oot ainoa joka käy töissä. Pitäisikö meidän odottaa toista lasta vielä? Sari pelästyi omia sanojaan.
Älä nyt tollasta ajattele, äläkä stressaa turhaan, Marko katsoi tiukasti vaimoaan. Oon pahoillani, mun vika, mutta kyllä me tästä selvitään, sanoi hän jo pehmeämmin. Kyllä mä teen jonkun keikan sivussa, vaikka IT-hommia.
Jos tulee tyttö, niin eihän tässä mitään hätää Helin vanhoista vaatteista on puolet vielä käyttämättä. Ei edes rattaita tarvii uusia.
Pieni ikäero, varmasti tulevat toimeen. Jos tulee poika… Marko hymyili. Alan suoraan hakemaan isompaa asuntoa Meilahdesta, hän nauroi herkästi.
Niin tuohon päätökseen jäätiin. Sari rakasti ja hemmotteli Heliä, ensin syntynyttä, pitkään odotettua tytärtään. Hänellä oli tarve ottaa Heli aina syliin, painaa poskea pientä päätä vasten, vaikka maha jo kasvoi.
Vähän häpeillen Sari joskus toivoi, ettei tämä toinen pysyisi mukana tämä, joka tuli vähän liian nopeasti. Mutta niin luonto järjesti kaiken omalla tavallaan.
Kaikki meni hyvin, ja määräpäivänä Saarisen perheeseen syntyi toinen tytär. Kun vauva tuotiin ensimmäistä kertaa syötettäväksi, Saria kummastutti vaaleankeltainen untuva pään päällä. Sari ja Marko olivat molemmat ihan tummatukkaisia.
Helilläkin oli ollut syntyessään hyvin tummaa tukkaa, joka vaaleni myöhemmin. Ehkä tällä toisella käy toisinpäin, ajatteli Sari.
Sinisilmäinen, vaalea vauva ihastutti kaikkia. Nimen päättäminenkin sujui nopeasti Pihla siitä tuli. Harvinaisempi nimi, ja siskoilla olisi samat nimikirjaimet. Sari ja Marko näkivät siinä jonkinlaista symboliikkaa.
Kukaan ei osannut selittää, miten yhdestä perheestä saattoi tulla niin erilaiset tytöt. Pihla ei muistuttanut pikkusiskoaan, eikä vanhempiaan. Ja ero kirkastui vuosien myötä entisestään ihan kuin joku tuuli olisi tuonut hänet Saarisille ihan muualta.
Pian Pihlan tukka tummeni hieman, saanut vaaleanruskean sävyn. Hän oli rauhallinen ja vähän pyylevä, katseli maailmaa valtavilla, kirkkaansinisillä silmillään.
Sari hymyili, rutisti tytärtä viereensä ja mietti taas: Mistä hän on tämän saanut?
Tutut ihmettelivät. Ja jossain vaiheessa kai joku Markon ystävistä vihjaisi, tai ehkä Sari sai epäilyksen syttymään Markossa, tai ehkä mies vaan ahdistui itsekseen mutta kerran hän tuli kotiin töistä jäätävän hiljaisena.
Pitkän hiljaisuuden jälkeen Marko vaati Saria selittämään ja syytti tätä uskottomuudesta.
Kerran muistaessaan, kuinka vaalea naapuruston Jari oli joskus ihaillut Saria, mies sai päähänsä ajatuksen: ehkä Sari oli ollut uskoton. Tai ehkä sairaalassa vauvat oli vaihtuneet.
En ole pettänyt sinua kenenkään kanssa, Pihla on meidän tytär, kukaan ei ole vaihtanut vauvaa! Sari itki ja puolustautui, loukkaantuneena miehensä toistuvista syytöksistä.
Pian riidat olivat päivittäisiä ja ero häämötti. Sari alkoi kerätä tavaroitaan. Silloin Marko heräsi todenteolla hän rakasti vaimoaan eikä kestäisi jäädä yksin.
Mutta nolotti jatkuva utelu: Kenenköhän näköinen tuo pieni on
Vähitellen Marko sai Saaran jäämään ja vaati dna-testiä todistaakseen vanhemmuuden. Sari taas purskahti kyyneliin.
Miten voin jäädä, jos et luota muhun? Testaa samalla Helikin, jos luulet että oon kaikkien kanssa hyörinyt! Ehkä parempi että lähden.
Marko keräsi omakätisesti Pihlan syljennäytteen ja Helin hiuksia, vei laborantille Kamppiin ja kyseenalaisti, voisivatko tulokset vaihtua laboratoriossa. Hänet vakuutettiin, että kaikki on varmasti oikein.
Tytöt kuulivat kaiken riitelyn. Nelivuotias Pihla tajusi, että hänen takiaan vanhemmat riitelivät.
Heli tokaisi suoraan:
Sä et oo mun sisko, sut vaan tuotiin tänne. Susta kaikki ongelmat johtuu.
Pihla itki eikä Sari saanut häntä rauhoittumaan.
Heli alkoi jopa miettiä, miten pääsisi eroon siskosta jos pikkusisko katoaa, ehkä vanhemmat eivät eroakaan.
Kerran Sari lähti ruokakauppaan ja viipyi, isä oli töissä. Heli puki Pihlan ja houkutteli tämän pihalle veivätkin siskoa aina vain kauemmas kotoa.
Kun Sari palasi ja havaitsi tytöt kadonneiksi, hätä oli järjetön. Sattumalta ensimmäisen kerroksen naapuri oli nähnyt siskokset poistuvan, mutta oli kiirehtinyt katsomaan Putousta, eikä välittänyt.
Pihalla ja lähikaduilla huudettiin lasten perään, Markokin liittyi etsintöihin ilta hämärtyi, tytöt löytyivät vasta tunteja myöhemmin: Pihla löytyi itkemästä jonkun rapun pihalta, ja Heli oli eksynyt paluumatkalla.
Vanhemmat rauhoittuivat ja päättivät olla torumatta tyttöjä Heli ei koskaan tunnustanut vieneensä siskoa tahallaan kauas.
Sitten taas tuli riitoja: Marko syytti Saria, ettei tämä vahtinut lapsia, Sari Markoa ettei tämä koskaan ollut kotona.
Mitä jos lapset olisivat jääneet auton alle, tai joku olisi vienyt heidät?
Kun testitulokset vihdoin tulivat, selvisi että Marko oli 100% kummankin isä sukulinjasta periytyvät piirteet olivat vain tulleet esille. Selitykseksi riitti, että geenit joskus yllättävät.
Talo rauhoittui hetkiseksi, mutta Pihla koki jäävänsä ulkopuoliseksi.
Tytöt eivät ystävystyneet Helillä pysyi haluttomuus siskoon. Riidan tullen Heli muistutti, ettei Pihla ollut oikea sisko.
Minä saan aina uudet mekot, sinä käytät vanhoja, kun et ole edes meidän oikea.
Pihla itki, mutta ei valittanut äidille. Heli syytti häntä omista kepposistaan eikä koskaan ottanut vastuuta.
Mistä olet tuollainen? Ota Helistä oppia, Heli osaa käyttäytyä, huokaili äiti.
Näitä puheita kuultuaan Pihla päätti, ettei valittaminen auta. Äiti pitää vain Helistä.
Pihla istui usein nurkassa silmät kiinni, kuvitteli, ettei ole olemassa, piilossa siskon ja äidin syytöksiltä.
Heli valmistui ensin lukiosta eikä jatkanut opintoja mitä kaunis tyttö enää muka tarvitsisi? Tansseissa tutustui mieheen, meni naimisiin nopeasti. Miehellä oli oma kämppä Veräjämäessä ja hän auttoi isänsä autoliikkeessä.
Äiti kyllä rakasti Pihlaakin, vaikkei ehkä osannut näyttää sitä. Hän kuitenkin vertaili tyttöjä, eikä Pihlalle koskaan ollut helppoa. Hän joutui aina käyttämään Helin vanhoja vaatteita.
Kun Pihla oli abivuonna, eräs poika kiinnostui hänestä. Hellyttävän luottavaisesti Pihla vastasi tunteisiin hän kaipasi rakkautta. Raskaudesta tyttö ei heti tajunnut ja kun tajusi, pelästyi ja kertoi pojalle.
Poika piti Pihlasta, halusi kertoa asiasta omilleen. Siinä vaiheessa salaisuus levisi.
Poikaystävän äiti tuli Saarisille ja yritti painostaa Pihlaa tekemään abortin ei heidän poikansa nyt siihen kaadu.
Marko, ehkä vanhasta syyllisyydestä, puolusti tytärtään.
Synnyttäköön, sanoi hän. Ei hänen elämäänsä enää enempää tuhota.
Poika lähetettiin opiskelemaan toiseen kaupunkiin, Pihla jäi kotiopetukseen.
Koululla koitettiin painaa asia villasella niin, ettei opetuslautakunta saa tietää muuten koko koulu saisi moitteet kasvatuksen valvonnasta.
Pihla suoritti kokeet kotona. Englannin opettaja auttoi hieman tenttivastauksissa.
Mutta sillä arvosanalla ei ollut enää merkitystä lapsi nyt veisi kaiken ajan.
Yllättäen Marko sai kohtauksen ja kuoli nukkuessaan. Pihlan synnytys käynnistyi samana yönä kun isä meni pois se oli kuin elämän ja kuoleman hetki yhtä aikaa.
Isän hautajaisiin Pihla ei ehtinyt, mies vietiin pois, kun tytär vielä oli sairaalassa.
Kun Sari haki Pihlan ja tämän pojan kotiin, äiti oli mustan surun murtama ja lipsautti, että sinä sen isän tähän kuntoon veit.
Mutta lapsenlapsen äiti silti otti heti sydämeensä kukapa ei rakasta pientä enkelinkirkasta lasta.
Pihla puolestaan sanoi:
Ei minua kukaan tarvitse. Oma isäkin epäili, vieras mies ei ainakaan minua ja poikaani hyväksy.
Pihlasta tuli poikansa, Samun, tuki ja turva lapsi oli älykäs ja rauhallinen, päiväkodissa jo viisivuotiaana. Pihla oli käynyt kampaajakoulun ja teki töitä.
Helillä ei ollut lasta, vaikka olisi halunnut miehen vanhemmat painostivat tätä löytämään toisen, koska heille piti saada perijä. Heli yritti kestää, muttei osannut enää lähteä, ei köyhiin lapsuudenkotiinkaan huvittanut palata, eikä edesärsyttävän siskon asuntoon.
Heli alkoi taas juonia päästäkseen Pihlasta eroon, mutta aikuisena sitä ei enää voinut tehdä yhtä helposti kuin lapsena. Niinpä hän päätti järjestää siskolleen miehen. Helin ja hänen miehensä kotiin tuli usein nuori ja naimaton tietokoneasentaja nimeltä Antti, johon Heli itsekin olisi halunnut iskeä. Kun tämä ei kiinnostunut Helistä, hän päätti uittaa tämän Pihlalle.
Heli ilmoitti Antille, että hän haluaa jutella kahvilla ja pyysi Pihlan mukaansa, esittäen että nyt löytyy oikea herra perheenlisäyksen isäksi. Heli oli varma, ettei Pihla tekisi mieheen minkäänlaista vaikutusta ja jos tekisi, niin entä sitten? Heli itse saisi äidin kanssa leveämmän kodin.
Pihla laittautui kauniiksi, hiukset hyvin mutta ilman meikkiä. Kahvilassa hän tunnisti Antin heti istui siellä puhelintaan tuijottaen.
Oletko Antti? kysyi Pihla.
Joo, ja kuka sinä olet?
Mä oon Helin sisko, Pihla.
Antti yllättyi, mutta tarjosi heti kahvia ja leivoksia.
Täältä saa hyviä pullia, haluatko?
Miten tiesit?
Käyn täällä usein asiakastapaamisissa.
Antti yritti soittaa Helille ja taas jätti huomioimatta Pihlan.
Häiritsenkö mä sua?
En mut eikö sun siskos tuu ollenkaan?
Mä vain tulin, kun Heli sanoi että tapaat mua. Ehkä pitäis vaan lähteä.
Mutta kahvi tuotiin jo siinä vaiheessa.
Juodaan nyt kuitenkin, kun kerta tulit.
Ehkä en, Pihla työnsi leivoksen poispäin.
Pelkäätkö lihovasi? Oot aivan ihana just noin, Antti sanoi.
Ihmiset sanovat, etteivät miehet tykkää tällaisista.
Mitä sinä tiedät miehistä?
En mitään. Mulla on poika, viisivuotias. Heli ei kertonut?
Olisiko pitänyt?
Illan päätteeksi Antti kuitenkin tarjosi Pihlalle seuraansa kotiin asti. He juttelivat pitkään, ja Antti kysyi puhelinnumeroa.
Miksi?
Haluaisin kuulla lisää sinusta sun elämästä. Kerron sulle omaani, mutta sä jäit mysteeriksi.
Antti soitti vasta viikon päästä:
Anteeksi kiire, mutta nyt olisi vapaa ilta.
Nyt Pihla oli hieman hämillään hänen maailmansa kiersi aina pojan ympärillä, mutta päätti kokeilla. Kahvilassa Pihla kertoi elämästään, tunsi kuin olisi nähnyt elämänsä Antin silmin.
Kun he lähtivät kahvilasta, heihin liimautui koditon koira. Antti osti kaupasta leipää ja makkaraa koiralle.
Kassalla mummo laski pikkukolikoita ostoksiinsa, joten Antti maksoi hänen puolestaan suklaapatukan ja jäätelönkin vielä matkaan.
Miksi jäätelöä?
Minun mummoni rakasti jäätelöä muttei koskaan raaskinut ostaa.
Säälistäkö sinä mullekin oot hyvä, samalla lailla kuin koiralle ja mummolle?
Ethän sinä sitä ajattele! Olet ihana, lämmin, aito. Autan siksi, että voin.
Myöhään illalla Heli soitti:
No, miten meni?
Hyvin.
Ai miten hyvin?
Me nähdään Antin kanssa uudestaan. Kiitti vaan, että yhdistit meidät.
Tuo töykeä kundi?
Hän on kaikkea muuta kuin töykeä, tosi ihana ja aito.
Helistä kuului muminaa ja puhelu päättyi. Hän tuli pian äidin ja Pihlan luokse.
Pihla laittoi Samun nukkumaan, istui hetken kuulostelemassa keittiön oven takana.
Tuolla tuurilla, Heli kuiskasi äidilleen. Minä suutuin, kun tuo jätkä torjui minut, niin halusin pilata siskon elämän, mut toisin kävi.
Mieti nyt vähän! Eikö sulla ole hyvää elämää? äiti moitti.
Joo joo, mutta mies etsii mulle jo korvaajaa, ihan varmaa että mä jään yksin. Mitä teen?
Joskus mietit liikaa, Heliseni.
Tiedän, mut miksi? Paksu ja hidas sisko, ihan ääliö, ja vielä poikalapsi. Minä en saa lasta, ja kaiken piti olla toisin!
Yhtäkkiä äiti romahti, kädet rinnalle ja hengitys katosi. Pihla juoksi paikalle, soitti ambulanssin oikeaan aikaan, sillä aivoinfarkti ei onneksi ollut pahin mahdollinen.
Kahden kuukauden päästä Pihla meni naimisiin Antin kanssa, muutti Samun kanssa tämän luokse.
Äitiä tuli katsomaan lähes päivittäin. Heli riitaantui kaikkien kanssa ja lähti etsimään onneaan jonnekin muualle.
Nyt kun katsoo taaksepäin, tuntuu että lapset kyllä huomaavat vanhempien riidat ja vetävät niistä omat johtopäätökset. Kilpailu vanhempien huomiosta ja rakkaudesta voi viedä pitkälle ja kosto yleensä kääntyy takaisin vasten omaa naamaa.
Sanotaan, että lapset eivät kuuntele aikuisia, mutta eivät koskaan erehdy matkiessaan heitä.
On se kyllä jännä ne sanat, mitä tytär kuulee, jäävät elämään. Rakentavat hänelle totuuden itsestään ja siitä, miten ihmisten välinen rakkaus toimii.
