Olemme mieheni kanssa todella iloisia, kun saimme kuulla, että poikamme aikoo mennä naimisiin. Ennen häitä kerroimme hänelle salaa, että haluamme antaa hänelle lahjaksi asunnon. Juhani oli innoissaan, kun kuuli suunnitelmistamme. Kaikki hänen ystävänsä saivat tietää asiasta samana päivänä. Kun valmistelimme häitä, tapahtui yhtäkkiä ikävä yllätys.
Tyttäremme, Aino, joutui sairaalaan suoraan työpaikalta, kun hän sairastui yllättäen. Mieheni ja minä menimme sinne välittömästi. Tutkimuksissa selvisi, että hänellä oli kasvain, jonka vuoksi hän piti leikata heti. Tietenkin tarvitsimme nopeasti paljon rahaa. Onneksi kasvain löytyi ajoissa.
Asunnon ostaminen pojallemme tässä tilanteessa ei ollut enää vaihtoehto. Yritimme kerätä tarvittavan summan hoitoa varten. Onneksi perhe ja ystävät auttoivat meitä kukaan ei voinut jäädä välinpitämättömäksi meidän hädän keskellä. Kaikki antoivat apua niin paljon kuin pystyivät. Osa antoi rahaa ja sanoi, ettei meidän tarvitse palauttaa sitä. Yhdessä saimme kasaan rahat leikkausta varten.
Mutta poikamme yllätti meidät reaktiollaan.
Entä minun asuntoni? Lupasitte sen! Pilaatte elämäni.
Juhanin sanat saivat minut aivan pyörryksiin. Kuinka hän saattoi sanoa noin? Kuinka hän voi olla niin itsekäs? Hänellä on sisko. He ovat kasvaneet yhdessä. Kuinka hän voi verrata siskonsa terveyttä ja omaa häätään keskenään? Olin sanaton. Mutta poikamme ei aikonut lopettaa siihen.
Miksi Ainolla on kaikki ja minulla ei mitään?
En enää kestänyt ja aloin huutaa hänelle. Sanoin, etten halua enää nähdä häntä. Hän pakkasi tavaransa ja meni tulevan vaimonsa luokse. Emme puhuneet kahteen viikkoon.
Tänä aikana tyttäremme leikattiin. Onneksi kaikki meni hyvin. Muutaman viikon kuluttua Aino pääsi kotiin sairaalasta. En kertonut hänelle mitään veljensä käytöksestä. Se olisi vain hävettävää. Ei ollut mitään syytä aiheuttaa hänelle huolta. Ja poikamme ei soittanut kertaakaan tänä aikana. Hän ei edes kysynyt, miten siskonsa voi. Ilmeisesti asunto tuntuu hänelle paljon tärkeämmältä kuin perhesuhteet.
