Asun äitini kanssa ja minulla on kaksi työtä Suomalainen multitasking parhaimmillaan! Makselen itse omat ruokani ja sähkölaskuni, koska äitini koko eläke menee siihen, että hän pitää huolta isoveljestäni. Teen töitä hartiavoimin, jotta voin säästää rahaa omaan asuntoon, ja onhan se aikamoinen jonglööraus maksella laskuja ja samalla yrittää laittaa syrjään euroja kohti unelmien kotiani.
Vaikka arjessa on haasteita, pysyn päättäväisenä ja tavoitteeni kirkkaana: ahkeruutta ja kurinalaisuutta, niin eiköhän se oma koti sieltä tule, ennen kuin lumi ehtii sulaa!
No, pari viikkoa sitten isoveljeni pyysi minua lainaamaan hänelle rahaa, jotta hän voisi maksaa käsirahan jossain kaukana ulkomailla terveisiä vaikkapa Saksaan. Sisälläni tiesin tasan tarkkaan, että rahat häviäisivät kuin jäätelö lämpimänä kädessä, eikä palautus olisi edes horisontissa. Niinpä vastasin rauhallisesti “ei kiitos” ja selitin, että yritän säästää omaan asuntoon täällä Helsingin kalliin tornin juurella. Veljelleni ei oikein kelvannut vastaukseni ja hän ryntäsi suoraan äidin luo kertomaan, kuinka julma siskonsa onkaan.
Veljeni taloustilanne ei ole ihan mikään talviunesta herännyt Karhu hän toimii taksikuskina ja tekee satunnaisia remontteja, eli tulot hyppivät ylös ja alas kuin suomalaisten saunahatut. Lisäksi hänen vaimonsa ja hän törsäävät rahaa vähän turhan reilulla kädellä: tilatakseen kallista ruokaa kotiin ja ostellen kaikenlaista luksusta, vaikka perässä roikkuu kolme lasta ja pysyvä koti on enemmän haave kuin todellisuus.
Itse pysyn tiukasti säästämisen polulla eikä vanha Nokia-puhelin tunnu lainkaan nololta, toisin kuin veljeni vaimon jatkuva metsästys uusimman puhelinmallin perään osamaksulla. Kun kieltäydyin antamasta veljelle rahaa ulkomaan käsirahaa varten, hän pahoitti mielensä ja päivysti äidillä. Äiti yritti taivutella minua auttamaan veljeä, vaikka veljeni ei ole koskaan hoitanut vanhoja velkojaan. Tarjosi jopa, että jos auttaisin, hän antaisi minulle oman asuntonsa. Kieltäydyin kohteliaasti, koska en halunnut jäädä odottelemaan äidin omaisuutta kuin lottoarvontaa.
Äiti hyväksyi päätökseni, mutta tilanne meni pikkuisen vesimittarin kautta, kun veljeni perheensä kanssa päätti muuttaa äidin luo ja säästää rahaa. Kukaan ei miettinyt minun tilannettani, ja lopulta jäin ilman kotia. Äiti totesi, että minulla oli säästöjä, joten pärjäisin varmasti, ja veljeni lopetti yhteydenpidon minuun kuin suomalainen lopettaisi avantouinnin maaliskuussa.
Kaikesta huolimatta, ja vaikka perheessä jäytää jännitteitä kuin Juhannuksena grillissä, en aio tuntea syyllisyyttä. Sääntöni on selkeä pidän kiinni omista periaatteistani, asetan tulevaisuuteni ja unelmani ykköseksi ja hoidan vaivalla keräämäni eurot vastuullisesti kuin suomalainen hoitaa saunavuoron.
