Kun kevät saapui, mun vanhemmat alkoivat miettiä, että ehkä olis aika myydä mökkitontti pois. He olivat jo vanhoja eivätkä voineet enää kunnolla hoitaa sitä terveys ei sallinut. Mun sisko, Riitta, kasvatti lapsia ja teki töitä, eikä hänelläkään ollut aikaa auttaa tontilla. Vanhemmat pohti asiaa pitkään, mutta päättivät lopulta myydä.
Riitta oli itse asiassa helpottunut nyt kukaan ei enää patistaisi häntä hoitamaan kasvimaata. Olikin aika hankalaa repiä aikaa kasvien kitkemiseen, varsinkin kun mökki oli kaukana. Riitta oli sanonut monta kertaa, että kannattaa myydä pois, ja ehkä ostaa mökkitontti lähempää kotia. Ei hän halunnut viettää vapaita rikkaruohojen parissa. Tontti olisi kiva paikka rentoutua: lukea kirjaa ja pitää piknikkiä. Mun näkökulmasta tontti oli lähinnä säilöntäpaikka.
Viikonloput menivät Riitalta ja hänen mieheltään, Olavilta, nopeasti ohi. Kotityöt jäivät kiireessä, eikä Olavin työ antanut vapaata edes viikonloppuisin. Riitta tiesi, ettei mökkitontti tuonut mitään rauhaa, vain lisää hommia. Kun viikonloput meni mökillä, olisi tarvinnut pari päivää palautumiseen.
Riitta oli tyytyväinen vanhempien päätökseen. Tontti saatiin myytyä ja pari vuotta elettiin ihan rauhassa. Mutta jonkin ajan päästä Riitta alkoi haaveilla mökkielämästä: olisi mukavaa päästä taas viettämään aikaa luonnossa rentoutuen. Olavi ehdotti uuden tontin ostamista.
Olavin työaikataulu alkoi tasaantua, ja viikonloput olivat vapaita. Lapsetkin saisivat olla ulkona ja luonto tekisi hyvää. He päättivät, että tällä kertaa tontilla olisi vain muutama omenapuu ja marjapensaita, jotta lapsille riittäisi vitamiineja mutta ei kasvimaita eikä kitkemistä. Kävivät heti vanhemmille kertomassa, ettei tontilla aiota enää viljellä, se olisi puhtaasti rentoutumispaikka. Kaikki suhtautuivat ideaan innostuneesti. Sitten piti vain päättää, mistä tontti hankitaan.
He tutkivat useita vaihtoehtoja ja lopulta löysivät sopivan tontin: mökki oli hyvässä kunnossa ja tontilla oli valmiina omenapuita ja pihlajoita. Myyjänä oli vanha pappa, Eino. Hänellä ei ollut vaimoa enää, eikä hän jaksanut hoitaa puutarhaa, joten päätti myydä.
Kaupat tehtiin ja Riitta oli superonnellinen pitkään odotettu unelma mökistä toteutui. Mökki oli kaunis ja asuttava, eikä heti tarvinnut remontoida isommin. Kesällä päätettiin vähän kunnostaa paikkoja, ja niin tehtiin.
Ensimmäinen viikko sujui rauhallisesti. Sitten pappa Eino, joka mökin myi, alkoi tulla käymään tontilla. Hän ilmoitti, että hakee vielä omia tavaroitaan. Kukaan ei sitä vastustanut, mutta pappa alkoi valittaa ensin siitä, kun vanhat vadelmapensaat oli leikattu pois. Ne olivat kuivuneet. Sitten siitä, kun joku koristekukka oli poistettu.
Eino väitti, ettei ollut tällaista sopimusta. Hän ja vaimonsa olivat istuttaneet pensaat yhdessä vuosia sitten, ja juolukka oli hänen mielestään välttämätön. Sitten hän huomasi, että mansikkamaan tilalla oli koristekiviä.
Eino pyöri tontilla ympäriinsä ja löysi aina jotain mistä moittia. Lopulta Olavi ei enää jaksanut ja sanoi papalle suoraan: me maksettiin tästä tontista, se on nyt meidän. Me päätämme, mitä täällä on ja missä.
Ei kauppakirjassa lukenut, että edellinen omistaja saisi jatkossakin käyttää tonttia. Sellaista sopimusta ei olisi tehty. Eino lähti pois. Mutta seuraavana päivänä hän tuli takaisin mukanaan uusi pensas, jonka hän aikoi istuttaa vanhan ruusun tilalle.
Olavi kysyi, mitä pappa aikoo. Eino ehdotti, että antaa rahat takaisin ja saisi jäädä tontilleen. He kieltäytyivät, mutta pappa istutti pensaan silti. Sitten naapuri näki Eino-papan tontilla ja ihmetteli, miksi vanha omistaja vielä pyörii. Eino valitti uusista omistajista. Naapuri sanoi Riitalle ja Olaville, että heillä on oikeus päättää tontista, mutta pappaa sitä ei saanut ymmärtämään.
Myöhemmin naapuri kertoi, että Eino oli riidellyt kaikkien kanssa kadulla. Vaimon kuoleman jälkeen hänen käytöksensä oli muuttunut omituiseksi. Naapuri varoitti, että Eino varmasti jatkaa käyntejään. Hän ehdotti, että menee kunnan toimistoon selittämään, mikä tilanne on.
Sillä välin pappa ehti istuttaa vielä yhden pensaan ja poistua rauhassa. Nosteli tavaroitaan, touhusi jotain ja lähti taas.
Aamulla Olavi lähti töihin hän oli rakennusfirman työntekijä. Hän kertoi tapausta työpaikalla, ja työkaverit selittivät, että tontti tuli kuin “morsiamen myötäjäisinä”, mutta lupasivat silti auttaa: alkoivat rakentaa aitaa tontin ympärille. Eino ei käynyt tontilla useaan päivään. Kun hän lopulta saapui, huomasi ettei enää päässyt vapaasti sisälle.
Pappa suuttui, yritti kiertää aitaa ja meni kunnan toimistoon valittamaan. Siellä tiedettiin jo, että Eino ei päästänyt uusia omistajia rauhaan. En tiedä mitä hänelle sanottiin, mutta sen jälkeen hän tuli vielä kerran hakemaan loput tavaransa ja sen jälkeen jäi mökki rauhaan.
