“Pidin hankkia oman jääkaapin,” sanoo Anna. “Tilanne on naurettava, mutta muuta ratkaisua ei ole. En vastusta asunnon myyntiä ja rahojen jakamista, mutta äiti sitä ei halua.”
Anna täytti hiljattain 24 vuotta. Hän valmistui yliopistosta ja löysi työpaikan, mutta ei ole vielä mennyt naimisiin. Oma kotikin ei ole tuonut helppoa elämää. Anna omistaa puolet asunnosta. Ennen asunto kuului hänen isälleen. Sekä Anna että hänen äitinsä saivat perinnöksi puolikkaan; Anna oli silloin 14-vuotias.
Kymmenen vuotta sitten perheellä oli rankkaa, sillä heiltä puuttui elättäjä. Anna äiti, Leena, jätti työnsä Annan ollessa lapsi. Hän ei halunnut olla työssä eikä jatkaa äitiyslomaa. Miehellä oli hyvä palkka, rahaa riitti, ja Leena keskittyi kodin hoitoon. Kun Anna isä kuoli, Leena itki: “Miten nelikymppisenä vielä löydän töitä? Pitäisikö mennä siivoojaksi?”
Anna jatkaa kertomustaan: “Saimme leskeneläkettä, mutta äiti ei pystynyt olemaan menemättä kauneushoitoloihin ja ostamatta uutta, vaikka rahat eivät riittäneet. Aluksi hänen veljensä auttoi häntä, mutta sekin loppui nopeasti.”
Annan setä sanoi Leenalle, että hänen olisi pakko löytää työtä jostain. Hänellä on kaksi lasta, eikä hän voi huolehtia kaikista yksin. Vuoden päästä Leena toi kotiin miehen. Hän oli Matti. Leena ilmoitti, että Matti asuisi nyt heidän kanssaan. Leena halusi ratkoa taloudellisia vaikeuksia omalla tavallaan menemällä uudestaan naimisiin. Matti tienasi hyvin, mutta hän ei koskaan tullut toimeen Annan kanssa.
Matin sanat kuuluivat: “Sinä vain syöt. Voisit vaikka pestä pyykkiä tai siivota. Miksi sinun pitää tehdä läksyjä? Aiotko muka opiskella yliopistossa? Opiskelu on turhaa – pitäisi mennä töihin. Vai luuletko, että minä pidän huolta sinusta koko ajan?”
Anna ei saanut sanottua vastaan. Eläkekin meni äidille. Leena ei halunnut suojella tytärtään Mattia vastaan. Hän pelkäsi menettävänsä elättäjän perheelle. “Miten pärjäät ilman häntä?” kysyi hän Annalta. “Älä riitele turhaan ja tee mitä hän sanoo. Hän on elättäjä.”
Anna onnistui päästä yliopistoon ja sai työpaikan. Koko ajan häntä pidettiin ylimääräisenä suuna ja rasitteena Matille. Matti laski tarkkaan, paljonko hän käytti rahaa Annan ylläpitoon.
“Puoli vuotta sen jälkeen kun sain työn, ostin itselleni jääkaapin,” kertoo Anna. “Laitoin sen omaan huoneeseeni, kun Matti oli lukinnut keittiön jääkaapin.”
“Onko sinulla töitä? Jos on, ruoki itse itsesi,” totesi Matti. Leena pysyi vaiti, myös silloin kun Matti näytti Annalle sähkölaskuja ja muita kuluja ja vaati häneltä takaisin kaiken, mitä oli laittanut Annan elättämiseen vuosien aikana. Lopulta Matti menetti työpaikkansa. Hän ja Leena alkoivat myydä Anna jääkaapin sisältöä. Syyt kaatuivat täysin Annan niskaan. Ensin Anna maksoi, mutta Matti oli työttömänä melkein vuoden. Anna kyllästyi ja laittoi lukon jääkaappiin. Leena suuttui hänen mielestään Matti oli tuonut ruokaa heidän taloon kaikki nämä vuodet.
Anna sanoi: “Jos haluat auttaa minua, tee se. En ollut ensimmäinen, joka alkoi jakaa asiat tässä talossa.” Menkää töihin.
Matti muutti vähän aikaa sitten pois asunnosta. Leena kyllästyi mieheen, joka ei tuonut rahaa. Mutta Anna ei suostu avaamaan jääkaapin lukkoa. Hänen mielestään myös Leenan pitäisi etsiä töitä. Onko Anna oikeassa?
Elämän opetus: Suomalaisessa kulttuurissa arvostetaan rehellisyyttä, työntekoa ja omaa vastuuta. Jokaisen perheessä on oltava valmis kantamaan vastuunsa; toisen kustannuksella eläminen ei kanna pitkälle. Kanssakäyminen ja omien asioiden hoitaminen luovat vahvan pohjan tulevaisuudelle kohtuullisuus, rohkeus sekä empatia ovat avaimet vaikeuksista selviämiseen.
