Vainaja äitini antoi minulle aikoinaan sormuksen, joka oli kulkenut suvussa sukupolvelta toiselle. Hän jätti sen minulle, esikoiselleen, perinnöksi. Nuoremmat veljeni eivät pahemmin välittäneet perinteistämme, joten päätin kosia tyttöystävääni tällä sormuksella. Tyttöystäväni, Elviira, oli haltioissaan. Muutamaa viikkoa kosinnan jälkeen keskimmäinen veljeni kuitenkin ilmoitti, että hänkin halusi käyttää sormusta omassa kosinnassaan.
Sori, veli, mutta minä olen jo kosinut Elviiraa sillä sormuksella, vastasin hänelle rauhallisesti.
Miten voit antaa näin tärkeän sormuksen jollekulle, jonka olet tuntenut vasta näin vähän aikaa?, hän huudahti. Entä jos eroatte? Mitä sitten tapahtuu?
Tämä kyseinen veli oli asunut kihlatunsa, Seljän, kanssa jo viisi vuotta. Äitimme piti Seljästä paljon, mutta ei koskaan luvannut hänelle sormusta.
Lähdin siitä, ettet ollut aikeissa mennä naimisiin Seljän kanssa. Ja muista, äiti antoi sormuksen minulle, koska olen vanhin poika, sanoin.
Meidän riitamme venyi ikäväksi väännöksi. Lopulta päätin olla kutsumatta tätä veljeäni hääjuhlaamme lainkaan. Tiesin kuitenkin, ettei hän jättäisi väliin tilaisuutta pilata suurta päivääni.
Niinpä tietenkin, hän ilmestyi paikalle ja sai aikaan kunnon kohtauksen:
Rakkaat ystävät, tiedän että olette täällä juhlimassa hääparia. Mutta kukaan ei tiedäkään, että veljeni on huijari.
Näin kuinka vieraat vilkaisivat toisiaan ja supisivat epäluuloisina.
Hänen morsiamensa on varas. He molemmat ovat vieneet äitimme vihkisormuksen
Juhlat jatkuivat, mutta tunnelma oli jo pilalla. Vaimoni oli aivan murtunut. Välimme tämän veljeni kanssa katkesivat täysin puoleksi vuodeksi. Olen pitänyt yhteyttä vain nuorimpaan veljeemme. Juuri hiljattain hän kertoi menevänsä naimisiin ja toivoi koko perhettä juhliinsa. Muistin heti, mitä minulle oli tehty, joten kieltäydyin kohteliaasti tulemasta. Nyt kaikki pitävät minua kylmänä ja tunteettomana. Ennen olin erityisen läheinen tämän riitaan ajautuneen veljeni kanssa, mutta nyt en koe mitään halua olla tekemisissä hänen kanssaan. On vaikea unohtaa miten hän rikkoi elämäni tärkeimmän päivän.
Ehkä seuraavan kerran jään miettimään, kannattaako vanhoja perinteitä noudattaa, jos niistä seuraa pelkkää riitaa ja katkeruutta. Suomessa sukuriidat voivat olla yllättävän katkeria, ja opin, että joskus olisi ollut tärkeämpää vain päästää irti ja antaa asioiden olla, jotta rauha säilyisi.
