Reetta myöhästyi taas töistä, mutta Taavilla ei ollut paljon väliä hän kulki aina kuin maailman napa, suorastaan luullen hallitsevansa koko Helsinkiä pelkällä olemuksellaan. Hän uskoi tietävänsä kaikesta kaiken, eikä koskaan epäröinyt jakaa arvokkaita neuvojaan muille. Taavin mielestä Reetta teki kaiken väärin ja oli vähän yksinkertainenkin. Yliopistotutkinnosta huolimatta Taavi vähätteli Reetan saavutuksia tauotta. Reetta kesti miehensä piikittelyt hiljaa, mutta ne vaaleanpunaiset lasit, joiden läpi hän oli joskus elämää katsellut, alkoivat sumentua totuus heidän yhteisestä arjestaan alkoi näkyä kirkkaasti kuin syysauringon paiste Pyhäjärven jäälle.
Joka päivä Reetan ärsytys hivuttautui pinnan alle yhä tiukemmin. Hän oli oppinut jättämään miehensä murinat omaan arvoonsa ja mukautumaan mieluummin vaatimuksiin kuin kuuntelemaan kilometrin mittaisia saarnoja. Mutta sinä päivänä Reetan pinna lopulta paukahti. Hän teki sen, minkä olisi voinut tehdä jo vuosia sitten nousi itsekin ääneen.
Illalla, kun Taavi kotimatkalta kiirehti keittiöön Reetan ja heidän tyttärensä kanssa iltapalalle, tämä lampsi kuraiset lenkkarit jalassa suoraan juuri pestylle lattialle. Reetta pyysi hiljaisella mutta napakalla äänellä miehensä riisumaan kengät. Taavi ei tietenkään edes rekisteröinyt pyyntöä. Kun Reetta toisti vaatimuksensa vielä painokkaammin, Taavi jäi hetkeksi sanattomaksi ja sähköisen hiljaisuuden jälkeen kimpaantui kunnolla.
Tänä iltana Reetta ei enää perääntynyt. Hän piti päänsä ja muistutti Taavia selkeästi, että taloudessa on muitakin päättäjiä kuin yksi liian itsestään varma kuoripoika. Sanat lensivät kuin halki jaloissa vuosien huvitukset muuttuivat yhdessä hetkessä vuosien höyryksi. Reetta ilmaisi suoraan, miten mitta oli täynnä Taavin jatkuvaa vähättelyä ja muistutti, ettei hänen maisterinpapereitaan ihan jokaisen mökin mummo heiluttele. Lisäksi hän teki selväksi, että jos Taaville tulee yllättäviä tarpeita, kannattaa niistä vinkata ajoissa eikä odottaa päivystävää kahvinkeittäjää kaiken varalle.
Reetta päätti, ettei enää kyykistele miehensä toiveiden mukaan ja kokkaa vain Taavin oikkujen perusteella. Nyt hän ottaisi ohjat omiin käsiinsä ja päättäisi omista asioistaan. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin olo tuntui kevyeltä, melkein yhtä hyvältä kuin juhannussaunan jälkeen viilenevässä tuulessa.
Kävellessään ulos roskapussin kanssa pussissa lähinnä päivän pastat ja lenkkimakkarat Reetta tunsi itsensä voittamattomaksi. Taavi marmatti oviaukolla, mutta Reetta ohitti tämän olankohautuksella. Pari tuntia myöhemmin Reetta palasi kotiin, litimärkänä ja väsyneenä. Silloin Taavi osoitti yllättävää huolenpitoa: auttoi Reettaa saamaan päälleen kuivat vaatteet ja toi eteiseen mukillisen kuumaa mustikkateetä.
Taavi yritti lähestyä sovintoa, mutta Reetta piti päänsä nyt oli hänen vuoronsa sanella pelisäännöt. Hän ilmoitti selkeästi, ettei enää siedä vanhaa käytöstä ja että muutos on ainoa vaihtoehto tai sitten matka jatkuu kumpaankin suuntaan. Taavi ymmärsi ensi kertaa, että muutos olisi tehtävä perheen ja ystävien vuoksi, sillä hän oikeasti välitti omista tytöistään. Reetta vaati aitoja tekoja pelkkien lupausten sijasta, ja niin Taavi lupasi tosissaan ryhtyä paremmaksi mieheksi.
Uutta asennettaan todistaakseen Taavi päätti kokata Reetalle klassisen suomalaisen herkun: savulohipastan kermalla se oli hänen versionsa sovinnon carbonarasta. Siitä alkoi pieni, mutta tärkeä muutos heidän arjessaan, ja yhdessä he saattoivat ensi kertaa toivoa löytävänsä yhteisen sävelen, jossa elämä sujuisi edes joskus kuin Vappu Helsingissä sopivasti kaoottisena mutta täynnä mahdollisuuksia.
