11. lokakuuta
Nimeni on Sanni, olen naimisissa ja minulla on ihana tytär. Eräänä ruskan värjäämänä syysaamuna vein tyttäreni Talin puistoon Helsingin laidalla. Kävelimme yhdessä, kun sain yllättäen tärkeän puhelun vanhalta ystävältäni. Hetkeksi huomioni herpaantui keskusteluun, ja juuri silloin pieni tyttäreni kompastui ja putosi viereiseen kylmään lampipoukamoon. Sykähdyttävä pelko puristi rintaani; ehdin vain ojentaa käteni, mutta ennen kuin ehdin tehdä mitään, viereisellä penkillä istunut koditon nainen syöksyi epäröimättä veteen ja tempaisi lapseni turvaan.
Olin sanaton kiitollisuudesta ja hämilläni en löytänyt sanoja kiittää häntä tarpeeksi. Lopulta sain naisen suostuteltua tulemaan meille lämmittelemään. Hän esittäytyi Annukkaksi. Tämän päivän jälkeen olen ikuisesti kiitollinen Annukalle, joka pelasti lapseni hengen.
Kotona panin Annukalle veden kiehumaan ja tarjosin hänelle höyryävää mustikkateetä sekä annoin lämpimät vaatteet päälle. Annukka alkoi kertoa tarinaansa, joka veti mielen apeaksi. Hän oli jäänyt kodittomaksi oman tyttärensä petoksen takia. He olivat aikanaan ostaneet yhdessä kaksi asuntoa: toisen Annukalle, toisen tyttären nuorelle perheelle. Mutta tyttärensä oli huijannut Annukan, paennut vävynsä kanssa mukanaan säästöt ja jättänyt äitinsä yksin ja varattomaksi. Nyt Annukka selviytyi keräilemällä pulloja puiston siimeksessä, lämpöputken vierellä. Hänen tarinansa todella pysäytti minut.
En voinut ymmärtää, miten oma lapsi voi kohdella äitiään niin. Ajatus siitä, että Annukka palaisi kadulle, tuntui mahdottomalta. Pyysin häntä jäämään meille yöksi. Kun mieheni Pasi palasi töistä, kerroin kaiken mitä oli tapahtunut. Aluksi Pasi huomautti minulle siitä, että olin päästänyt tytön hetkeksi silmistäni, mutta lopulta hänkin oli sydämestään kiitollinen Annukalle ja pyysi tätä jäämään meille pidemmäksi aikaa. Annukka epäröi, hän ei halunnut olla meille vaivaksi. Lopulta autoimme häntä löytämään töitä ja järjestimme hänelle viihtyisän huoneen Käpylän palvelutalosta. Käymme usein vierailulla ja Annukka vaikuttaa siltä, että hänellä on vihdoin hyvä olla.
Nyt meidän tyttäremme on saanut elämäänsä uskomattoman uuden mummon, ja koko perheemme on kiitollinen siitä, että meillä oli mahdollisuus auttaa ihmistä, joka pelasti kerran lapsemme tulevaisuuden. Tämän syksyn jälkeen ymmärrän entistä paremmin, että hyvää kannattaa jakaa ympärilleen usein elämä palkitsee odottamattomalla ystävyydellä.
