Anoppi ja säästäväisyys ovat kuin yksi ja sama ihmisyyden ilmentymä. Hän on sitä mieltä, ettei vastasyntyneelle tarvitse ostaa mitään, kun perheessä on vanhempia lapsia, joiden vaatteet voi kierrättää. Arvaatte varmaan, millaista vaatekaapin sisältö on, kun vaatteet ovat jo kiertäneet kymmenen kertaa perheen läpi. Siksi en tarvitse tuota romua.
Aluksi asuimme vuokrakaksiossa Helsingissä, eikä anopista ollut vaivaa. Sitten ostimme oman kodin Espoossa, ja siitä hetkestä lähtien anoppi otti remontin komentoonsa. Hän vakuutti, että laatat asentaa hänen ystävänsä, sähköt hoitaa toinen tuttu ei kannata palkata kalliita ammattilaisia.
Näiden ammattilaisten kädenjälki oli surkeaa. En halunnut mitään tekemistä sellaisen kanssa. Olin nähnyt jo, miltä anopin oma koti Vantaalla näyttää hän horjuu epätasaisella lattialla joka askel. Kun kieltäydyin, hän kutsui minua rahanahneeksi ja sanoi, että tuhlasin euroja turhaan.
Kun halusimme vaihtaa huonekalut, alkoi koko farssin toinen näytös. Anoppi alkoi soitella kaikille sukulaisille ja keräsi meille vanhoja sohvia, kaappeja ja mattoja. Kun sanoin ei, hän vakuutti, että tällaisella meiningillä olemme pian tuuliajolla.
Mieheni oli minun puolellani. Meillä oli riittävästi tuloja, jotta voisimme kalustaa kodin kunnolla. Teimme kaiken omalla tavallamme, vaikka anoppi kuinka närkästyi.
Haluan heti alkuun sanoa, etten ole mikään fiini muotitietoinen. Sisarenikin antaa minulle usein omia, hyväkuntoisia ja laadukkaita vaatteitaan. Mutta en suostu ottamaan vastaan mitä tahansa vanhaa, vain siksi että säästäisin rahaa. Haluan ostaa lapselle muutaman ehjän, mukavan ja siistin vaatteen.
Miksi tuhlaat rahaa? Meillä on perheessä niin monta lasta, anoppi naputti.
Tiesin, että suurin osa vanhoista vaatteista oli kulkenut kymmenen ihmisen kautta. Kun näin ne, ajattelin, että niillä voisi korkeintaan pestä lattian. Kaikki oli tahraista, paikattua, kulunutta, puuttui nappeja, neppareita.
Eräs sukulainen toi meille vanhan pinnasängyn hänen serkkunsa vanhan. Siinä ei ollut edes laitoja, vaan pyysi mieheltään kasaamaan ne. Veimme tämän perintökalun mökille ja ostimme lapselle uuden kehdon.
Katsokaa näitä rikkaita ihmisiä! Sinä tuhlailet nyt, mutta kun jäät äitiyslomalle, rauhoitut vielä ja huomaat, että minun neuvojani olisi kannattanut kuunnella, anoppi jaksoi marmattaa.
Minua ei haittaa, tunteeko hän itsensä loukatuksi. Minulla on oikeus huolehtia oman lapseni hyvinvoinnista. Vaikka tulisi tiukempaa, omat vanhempani kyllä auttavat. Emme kuole ilman näitä anopin lahjoja.
