“Tytär, tuletko sunnuntaina käymään?”, kysyin tyttäreltäni. “Totta kai”, hän vastasi minulle.
Odotin lapsiani innoissani ja aloin valmistella heidän tuloaan. Halusin tarjota heille jotain herkullista. Siivosin kodin huolellisesti ja järjestin kaiken viimeisen päälle. Katoin pöydän valmiiksi, ja ainoa tehtäväni oli enää odottaa vieraita. Mutta kukaan ei saapunut sovittuun aikaan. Aloin huolestua, että heille oli sattunut jotain. Olin ajatellut antaa lapsilleni ison summan euroja tiesin kuinka paljon he haaveilivat uudesta autosta. Päätin lopulta soittaa tyttärelleni. Hän vastasi puhelimeen unisella äänellä.
“Äiti, ihan täysin unohtui, että meidän piti tulla tänään. Niinkö, entä jos sanon, että olen jo kaksi päivää valmistautunut teidän tuloonne. Ja tänään on kaiken lisäksi syntymäpäiväni. Äiti, me tullaan ihan varmasti huomenna. Mä olin vaan niin kiireinen, että unohdin. Ei se mitään.”
Katkaisin puhelun. Olo oli todella tyhjä. Heitin pois kaiken mitä olin valmistanut heitä varten. Sitten pakkasin laukut, otin rahat joita tarkoitin lapsille, ja lähdin lomalle Turkuun. Lomasta tuli ihana kokemus. Eräänä päivänä puistossa mies tuli juttelemaan ja kutsui minut kanssaan kahville. Philip, entinen tuomari, oli mukavaa ja helppoa seuraa. Hän tiesi paljon kiinnostavia tarinoita, ja minä kerroin hänelle omasta elämästäni.
Lopulta rakastuimme toisiimme. Ennen lähtöä Philip pyysi minua muuttamaan yhteen hänen kanssaan. “Minulla on asunto ja eläkettä. Voimme viettää aikaa yhdessä, käydä elokuvissa, rentoutua. Mitä sanoisit?” En oikein tiennyt, mitä vastata. Minulla on lapset ja lapsenlapset… “Heillä on oma elämänsä”, Philip sanoi rauhoittavasti. “Kyllä he tulevat käymään.” Samassa muistin tyttäreni unohtamisen, ja päätin suostua.
Viikkoa myöhemmin palasin kotiin. Oveni edessä oli lappu, jossa pyydettiin apua kadonneen naisen löytämiseksi. “Tätäkö ne sinua etsivät?”, kysyi Philip vierelläni. “Luultavasti tyttäreni laittama”, vastasin. “Eikö hän tiennyt sinun olevan lomalla?” “Ei, ei tiennyt”.
Juuri silloin tytär tuli rappusia ylös. “Äiti, missä sinä olet ollut? Etsimme sinua joka paikasta! Olin lomalla. Minullakin saa olla omat murheeni ja menemiseni. Ja tässä on Philip me asumme nyt yhdessä. “En ymmärrä…” “Ei hätää, minulla on kaikki hyvin. Eikö sinustakin ole tärkeää, että olen onnellinen?” “Onhan se”, tytär vastasi hiljaa. “Hyvä. Tule, annan sinulle muutaman tuliaisen, jotka toin matkaltani.”
Joskus elämässä on uskallettava laittaa itsensäkin etusijalle ja etsiä oma onnensa, vaikka läheiset eivät sitä heti ymmärtäisikään. On tärkeää muistaa, että onnellinen ihminen levittää iloa ympärilleen ja että elämä voi yllättää, jos uskaltaa kulkea uusia polkuja.
