En tiedä, olenko ainoa, jolla on tällainen ongelma. Viime aikoina olen alkanut jakaa ruoan tarkasti puoliksi minun ja mieheni kesken. En vain näe muuta tapaa. Jos emme jaa heti alkuun, mieheni syö minun osuuteni, ja lopulta jään itse ilman, siis nälkäiseksi.
Selvennyksen vuoksi: olemme olleet naimisissa kolme vuotta; lapset eivät ole vielä ajankohtaisia, kyllä kerkeämme myöhemminkin. Molemmat olemme töissä ja palkkamme ovat aika saman suuruiset. Alussa en kiinnittänyt mitään huomiota tähän mieheni kummalliseen tottumukseen. Hän vain tykkää ruuasta ja ajattelin että siitäpä vain!
Vähitellen huomasin kuitenkin, että yhdessä kaupasta ostetut ruoat ja minun kokkaamani annokset menivät pääasiassa hänen suuhunsa. Minulle jäi vain rippeet siitä, mitä oli ostettu ja tehty. Näin jatkui vuoden verran.
Esimerkiksi paistoin uunissa kanaa sain siitä itselleni hädin tuskin palan. Olen kuitenkin aina pitänyt myös kanankoivista ja leikkeistä. Ei ole herkkua syödä koko ajan kuivaa rintapalaa tai siivekkeitä. Samoin käy makeisten ja keksien kanssa: jos saan itse syödyksi edes yhden tai kaksi, se on hyvin. Hän on jo ehtinyt syödä omansa ja minunkin osani.
Aluksi vihjailin miehelleni, että en ole ainoa, jolle karkit ja kana maistuvat. Hän vain naureskeli:
Sinä kokkaat niin hyvää ruokaa, etten huomaa syöneeni kaiken! Älä suutu. En tajunnut, että sinäkin halusit. Olisit vain sanonut.
En loukkaantunut suoraan, mutta eipä se mieltä lämmittänyt. Lopullinen piste tuli syntymäpäiväni aattona. Tein valmiiksi salaatit ja paistoin meidän molempien lempikanafileitä, jotta seuraavana päivänä voisin vain lämmittää ne ja käydä suoraan synttäripöytään.
Mieheni tulee töistä kotiin ennen minua, eikä käynyt koskaan mielessä, että hän voisi syödä kaiken. Niin vain kävi: kaikki salaatit oli lusikoitu melkein loppuun, jäljellä vain lusikallinen kutakin. Kanaakin oli vain jalka jäljellä.
Olin niin nälkäinen etten jaksanut odottaa, mieheni sanoi rauhallisesti.
Jaoimme vielä kakunkin puoliksi, toinen minulle ja toinen hänelle. Siinä kohtaa en enää kestänyt. Hyvä tunnelmani kotimatkalla oli tiessään.
Nyt riittää, rakas. Olen sietänyt tätä pitkään mutta nyt loppu. Tehdään näin: kaikki, mitä kaupasta ostetaan, jaetaan heti tarkasti puoliksi. Kana halki, puolikas sinulle, puolikas minulle. Karkit ja keksit jokaiselle oma pussinsa, hedelmät ja kaikki muut samoin. Voit syödä oman osuutesi yhdeltä istumalta tai säästellä miten haluat. Minua ei enää huvita olla aina nälissäni ja syödä sinun jättämiäsi rippeitä. Et edes kysy pitäisikö säästää jotain minulle. Lyhyesti: joko jaamme kaikki tasan, tai minä ostan omat ruokani ja sinä omasi.
Mieheni ei alkanut väittelemään vaan suostui. Nyt meillä jaetaan ruoat puoliksi, minulle oma osa ja miehelle oma. Näin kummankaan ei tarvitse jäädä ilman.
